Keskeltä sumun

keskelta-sumun-1-_-itkonen-2016
H 720: taajamajuna Joensuusta kuulutettiin saapuvaksi Varkauden asemalle. Se oli jatkava sitten matkaansa kohti Pieksämäkeä kello 8.37. Seisoin sumuisella asemalaiturilla ja mietin, että tuota olemismattoa pitkin pystyisin kävelemään junaa vastaan. Kulkisinkohan silloin samalla kohti entisyyttä ja vanhan aseman kulta-aikaa? Oli kuin läsnä olisi ollut musiikillisen ajan hetki, jolloin aika itsessään merkitsee kokemuksen sisältöä. Ei ollut päättymätöntä katoamista. Oli vain yksi sisäkkäisten tuokioiden hetki, joka oli tulvillaan muistoja ja odotusta. Junaa ei näkynyt. Hetket olivat pitkiä ja kellon ulottumattomissa sijaitsevia.
keskelta-sumun-2-_-itkonen-2016
Sitten ne saapuivat: tuntematon kulkija ja juna. Hahmot keskeltä sumun: ensin ne olivat hahmottomia ja pikkuhiljaa myös hahmollisia eli olemuksellisia. Nousin junaan, joka vihreydessään vaikutti hivenen epätodelliselta syysaamuisessa maisemassa. Se olikin aavejuna, josta puuttui konduktööri. Turvallinen ja kotoisa juna se silti oli. Sillä oli miellyttävä matkustaa.

Jätä kommentti

*