Kimallukselta se tuntui

Valo jatkui maiseman laidasta laitaan. Vaikutti siltä, että päivä oli päättymättömästi nousemassa. Se ei ollut mikään ihme. Olihan tapahtumapaikkana Antinpuisto: Lyseon läheisyys. Missään ei valkoinenkaan ollut niin valkoista kuin Päiviönsaarella. Punatiiliset, monikerroksiset rakennukset korvasivat matalat puutalot. Nykyaika saapui liki. Kaiken tuon näin Lyseon pihamaalta. Tai sitten kuvittelin sen. Välitunnit olivat pitkiä. Valokuva voi olla paljonpuhuva. Se ei tarvitse sanoja. Kuvallisuus itsessään on ilmaisuvoimainen. Sanatarina jatkuu huomenna. Samaan filosofiseen kellonaikaan, samalla Varkaus-kanavalla.

Varkaus 2015 _ Itkonen

Jatko-osa yksi alkaa tästä. Edellinen osa tai varsinainen alku päättyi toteamukseen, joka viittaa 1960-luvun Batman-televisiosarjaan. Pahaan kiipeliin joutuneen sankarikaksikon kohtalo selvisi aina samaan kellonaikaan, samalla Batman-kanavalla. Joskus kauhuelokuvien jatko-osissa pohditaan, mikä eri filmeistä tehdyistä lukuisista jatko-osista on kaikkein paras. Eli elokuvassa puhutaan elokuvan maailmassa olemisesta. Silloin elokuva katsoo peiliin: laskee leikkiä itsestään ja omasta tavastaan olla olemassa. Se on postmodernismia parhaimmillaan.

1980-luvun lopun valokuvassa taivas hohtelee sinisenä ja lumi kimmeltää kirkkaanvalkoisena. Puut ovat kuin kiinalaiseen suruun puettuja taideteoksia. Ne tuntuvat juhlistavan Päiviönsaaren lukion olemassaoloa. Tai sitten koko aikakausi vain on hengeltään myönteinen, ja ihmiset uskaltavat uskoa tulevienkin päivien valoisuuteen.

Vaihdan paikkaa ja vuosikymmentä.

Varkaus 2015B _ Itkonen

On 1970-luvun alkupuoli. Hangelle heittyvät varjot ovat kuin merkkejä vapautuneisuudesta ja radikaalista vasemmistolaisuudesta. Tai sitten ne enteilevät niukkuuden ja oikeistolaisuuden 2010-lukua. Nyt on kuitenkin 1970-luku ja Tyyskän sahajauhovuorien nykyisyys. Jäljellä ovat vielä rakennukset ja häiveet kuljettimen olemassaolosta. Laituri on jo lahoamassa, ja täytyykin olla varovainen sen päällä kuljeskellessaan. Kiskojen kalke on rytmittämässä päivää. Klubin sisätiloissa herrat syövät herkullisia ruokia notkuvien pöytien ääressä. Tai sillä tavoin ainakin otaksutaan tapahtuvan. Uusi savupiippu vaikuttaa tavoittelevan taivaita. Harmaus on tullut tyylikkään tiilenpunan tilalle. Tehokkuuden vaatimus on syrjäyttänyt kauneuden ihanteen. Silti tuolla horisontissa, edessäpäin se vanha Lyseo vielä on. Asuukohan siellä kaikki maailman viisaus?

Varkaus 2015C _ Itkonen

Toinen jatko-osa on ilmestymäisillään. Muistakaa siis palata samaan filosofiseen kellonaikaan, samalle Varkaus-kanavalle.

Jätä kommentti

*