Maisema-aika: Lyseon loppu

Valokuva 1. Lyseon aika päättyy.

Oleminen kääntyi kesään 2020. Nykyhetki käy likemmäksi, ja valokuvaan ilmestyy tyhjä tila. Kulkija avaa ostamansa aikakäärön. Mitä katse kohtaa?

 

Ikiaikaa mittaava kellotorni valmistui 1913. Se sijoitettiin voimakeskuksen, sittemmin voima-asema, katolle. Sama vihreäkattoinen aikatorni sopisi verkkosivujenkin virtuaalisen Varkauden olemusosaksi. Viisareiden kulkuradan mukaan lukuisat ihmiset ovat päiviään rytmittäneet.

 

Kulkija tutkii nyt-kotvasta, joka on seisautettu vuoteen 2020. Vaikka kesäinen aurinko langettaa kaikkialle valoaan, luonnon vehreys tuntuu kuiskivan uinumisen tilassa olevasta sivistysunelmasta. Se ennakoi tulevia suvia, jotka tuovat kerallaan muistoja muinaisista muutoksista: yhteislyseo oli väistämättä vaihtumassa peruskouluksi. Pääsykokeet poistuivat, ja opinahjon ovet olivat avoinna jokaiselle. Ihmiset jakautuivat tyytyväisiin sekä tyytymättömiin. Niin kuin useimmiten käännekohdissa tapahtuu. Rakennettiin neljäs paperikone, paperivarasto paloi, Alvar Aallon suunnittelema tyylikäs Saha purettiin ja kuin suurena olemiskappaleena Abba lauloi Waterloosta. Voimakanavassa virta vieri pysähtymättä eteenpäin, muassaan pois paenneet päivät. Ennen tuhoavaa tulta ja tuhkasta noussutta, lyhyttä uusiokukoistustaan Kino-Savo ehti esittää James Bond -elokuvista ainakin seuraavat: Timantit ovat ikuisia, Elä ja anna toisten kuolla, 007 ja kultainen ase sekä 007 – rakastettuni. Samalla Sean Connery vaihtui Roger Mooreksi. Jo 1960-luvulla televisiossa alkanut Pyhimys-aika sai jatkoa. Magyar musisoi Keskikoulussa eksistentialistisesti nimettömän kaupungin autioista kaduista. Vanhoissa maisemissa asui surumielisyys.

 

Kaikki tuo oli kuin valmistelua Lyseon lopun saapumista varten. Entisyyden jäljet täyttivät koulun pihamaan. Niistä rakentui muistojen kekoja. Menneisyys aidattiin. Sivistyksen särkeminen synnytti kohun, joka oli enteenä äänettömyydestä. Se oli oleva olemattomuuden hiljaisuutta. Tyhjä tila olisi jälkenä sivistyksen läsnäolosta. Nyt kulttuuri-ihanne reaalistuisi poissaolona. Jää siis hyvästi, Vanha Opinahjoni.

Valokuva 2. Varkauden lukion aika.

Mihin päättyy oleminen, ja mistä alkaa historia? Varkauden lukio viettää satavuotisjuhlaansa. Vaeltaako sen käytävillä Lyseon sivistyshenki? Elääkö unelma syvällisyydestä edelleen? Millainen on paikan henki? Kuuluuko kaiken yllä humanismin humina.

 

Kenties noihin kysymyksiin kulkija-filosofi löytää tuoreissa tutkisteluissaan vastauksen.

Jätä kommentti

*