Kotikonnuilla ja maailman turuilla

On mahdollista puhua tutusta tanhuasta, kotikonnusta, ja vieraasta ympäristöstä, vennosta mannusta. Kenties tilanteeseen on paikallaan liittää vielä myös ajatukset kotikontuisuudesta sekä maailmanturkuisuudesta. Mustavalko-otos toimikoon nyt mediana: yhdistäjänä tai yhdistimenä ja merkityksen siirtäjänä noiden kahden ulottuvuuden välillä. Tutkisteluun tarvitaan niin ikään valokuvan muistollisuuselementtiä.   Myönteisessä kontuajassa humisee ainaisuus, joka suo turvan syntymänsä sydänmaille palaavalle matkaajalle. Asiat […]

Lue lisää

Ne kesät, ne kesät!

Lukuisia vuosia sitten luin Lauri Haarlan romaanin ”Jumalan myrsky” (1937). Olen katsonut pariin kertaan myös teokseen pohjautuvan, samannimisen elokuvan. Sen ohjasi Valentin Vaala vuonna 1940. Pääosissa olivat Irma Seikkula ja Olavi Reimas. Minulle ne olivat metsäosaston ja lämmittävän auringon kesiä. Niihin kuuluivat myös hinaajat, petkel, uittohaka tai keksi ja mainiot työtoverit. Missähän mahtavat tätä nykyä […]

Lue lisää

Ihmisiä, sattumuksia ja muistikuvia (juhlaesitelmä)

Arvoisat Antinpuistolaiset! I Aluksi katseen suunta oli aina Lyseon pihamaalta kohti vielä olemassa olemattomia rakennuksia. Tarkasteluun yhdistyi kaksi olennaista elementtiä: sivistysihanteen mahdollistaja ja haave modernista kodista. Näin miten luonnos tai idea vähitellen muuttui konkreettiseksi punatiilitalopariksi. Olin kuin keskellä kertomusta, johon osallistuin salaisena roolihahmona. Muut eivät tienneet, että toimin virallisen havainnoijan osassa. Ennen tornitaloja samalla paikalla […]

Lue lisää

Sanan, kuvan ja ajatuksen Varkaus

Katselin uudelleen dokumenttielokuvan ”Jäniksenä Varkaudessa” (2013). Sanomalehdissä televisiosivujen esittelyt toistelivat Kansallisfilmografian verkkosivuiltakin (Elonet) löytyvää luonnehdintaa: ”Jäniksenä Varkaudessa on Jänisten valokuvaajasuvun ainutlaatuisiin arkistofilmeihin perustuva kertomus teollisuuskaupungin loistosta ja rappiosta.” Ymmärrän rakennelman draamallisen päämäärän, jossa vastakkaisiin suuntiin liikkuvien voimien avulla pyritään luomaan kerrontaan jännite. Se ei kuitenkaan riitä mielestäni selittämään tarinan kokonaisasetelmaa. Kyllä Varkaus on edelleen Varkaus […]

Lue lisää

Kuopiossa kerran: menikö maku maan alle?

Motto Utopia: perustuu kreikankielisiin sanoihin u topos, joiden merkitys on ei paikkaa tai ei missään, ja se tarkoittaa siis jotakin kuviteltua tai haaveellista. Vapaasti tulkiten sen voisi ymmärtää myös kodittomuudeksi, kotia vailla olemiseksi, tai unelmaksi kodista. (Palmgren 1963, 6.) Tori Tätä nykyä on olemassa kaksi toria: todellinen, eletty tori ja verkkosivujen sähköinen korviketori. Raoul Palmgrenin […]

Lue lisää

Automobiili modernin aikakauden vertauskuvana

Automobiili-sana tuli ja jäi lyhentyneenä virallisiin kieliimme: suomi omaksui alkuosan auto ja ruotsi loppuosan bil. Elettyyn kieleen juurtui symboli koko modernille aikakaudelle. Eritoten 1920-luvulla kirjailijoiden nuori sukupolvi, tulenkantajat, innoittui moottoroidun ajoneuvon suomasta vapaudentunteesta. Modernin aikakauden ihminen nousi ajokkiinsa ja matkasi tulevaisuuteen. Vanha ja entinen saivat jäädä taakse. Lauri Viljanen kirjoitti hurmioituneen runon ”Autolaulu” vuonna 1927. […]

Lue lisää

Aikakatseita Antinpuistosta

Runoparveke Tuolla pihalla silloin joskus seisoin, kun Paavo Taskinen kertoi minulle sykähdyttävän uutisen: ”Tähän Antinpuistoon rakennetaan kaksi kerrostaloa, joiden välille tulee tunneli. Toiseen taloista rakennetaan myös uima-allas.” Tieto oli kuin suoraan seikkailukirjoista lainattu. Mielessäni taisi jo sillä kertaa väikkyä jännityskertomus, jonka nimeksi olisi sopinut Enid Blytonin hengessä Seikkailujen tunneli. Ainakin toistaiseksi teos on edelleen kirjoittamatta. […]

Lue lisää

Maisema ja maku

Prologi Göran Schildtin taidehistorian väitöskirja valmistui vuonna 1947. Schildt oli ollut Pariisissa – kuuluisassa Sorbonnen yliopistossa – opiskelemassa 1934–1935. Cézanne-teoksen väitöskirjaa yleistajuisempi laitos ilmestyi myös vuonna 1947. Näyttävä suomennos julkaistiin 1995. Ansiokkaan käännöstyön teki Rauno Ekholm. Schildtin pohdinnat romanttisesta dilemmasta ovat mielenkiintoisia. Samalla hän tarkastelee niin ikään arkiminän ja ihanneminän käsitteitä. Schildtin ajatukset ovat olennaisia […]

Lue lisää

Lainastoon, lainastoon

Aluksi Istuin keskiviikkoaamuna 5.10. Varkauden kaupunginkirjastossa. Olin juuri lukemassa saamiani sähköpostiviestejä, kun ystävällinen kirjastovirkailija tuli viereeni. ”Käyttääkö kukaan enää sanaa lainasto?” kysyin häneltä. Hetken vaikutti siltä, ettei hän ollut aivan varma, mitä olin kysynyt. Esitin kysymykseni hieman toisin muotoiltuna: ”Puhuuko tätä nykyä kukaan enää kirjaston asemesta lainastosta?” Virkailija arveli vastauksessaan, että ilmaus lainasto kuului 1950-luvun […]

Lue lisää

Keskeltä sumun

H 720: taajamajuna Joensuusta kuulutettiin saapuvaksi Varkauden asemalle. Se oli jatkava sitten matkaansa kohti Pieksämäkeä kello 8.37. Seisoin sumuisella asemalaiturilla ja mietin, että tuota olemismattoa pitkin pystyisin kävelemään junaa vastaan. Kulkisinkohan silloin samalla kohti entisyyttä ja vanhan aseman kulta-aikaa? Oli kuin läsnä olisi ollut musiikillisen ajan hetki, jolloin aika itsessään merkitsee kokemuksen sisältöä. Ei ollut […]

Lue lisää

Juhannuskävely Varkaudessa: mietteitä ja muistikuvia

Luin aamupäivällä V. A. Koskenniemen matkakirjaa Etruskien haudoilta nykypäivien Italiaan, joka ilmestyi vuonna 1939. Saatesanat saivat minut hätkähtämään. Ne sopivat luonnehtimaan myös tätä vuoden 2016 nykyhetkeä (s. 6): ”Kuinka vähän syytä toivoon ja optimismiin onkaan tällä hetkellä, vuotta myöhemmin! Ruudinsavu leijuu nyt samoilla maanrajoilla, missä kahden suuren kansan miehet ja naiset vuotta aikaisemmin tapasivat toisensa […]

Lue lisää

Avain menestykseen: kulttuurihistoriallis-esteettinen palvelualttius?

Koivu ja tähti   Kun onnibussi kulkuun lähti, taakse jäivät koivu ja tähti. Koko Suomi siinä säikähti, kuin yhdestä suusta se älähti: ”Jos kotini on linnani, on kaipuu ainut sijani ja kierto ikimajani.”   Sitten kaikki kirkastui, ajatus huima mieleen ui. Ikävä ja Topelius, siihen vielä nostalgius ja liikeidean kirkas kristallius.   Suuntaa matka menneeseen, […]

Lue lisää

Tuokiokuvia Varkaudesta: unohtamisen ja muistamisen rytmi

I Portti Päivänvalo siivilöityy vehreyden läpi. Portti on lukittuna. Tie on kadonnut jonnekin vihreyden alle. Onko menneisyyskin kätkeytynyt samalla tavoin nykyajan sisään tai taakse? Merkitseeköhän muistamisen ja unohtamisen rytmi sitä, että jokin aikakausi on kestoltaan yhden ikäpolven mittainen. Se on olemassa niin kauan, kuin on olemassa muistajiakin. Kun viimeinen muistaja poistuu, poistuu myös koko aikakausi. […]

Lue lisää

Tuokiokuvia Varkaudesta: uusi aika kulki lipan alitse

I Huvit Uusi aika kulki funktionalistisen lipan alitse. Funktionalismi ja julkinen rakentaminen liittyivät yhteen. Katselin usein, kuinka miehet menivät itsetietoisen näköisinä Keskus-Hotellin juhlavista ovista sisään. Usein heillä oli kädessään valkoiset suojakypärät. Vasta jälkikäteen sain tietää, että värillä oli oma erityismerkityksensä: se kertoi ihmisen asemasta olennaisia seikkoja. Valkoisuus merkitsi kypärän haltijan kuuluvan työnjohtajistoon. Ehkäpä miehet siis […]

Lue lisää

Tuokiokuvia Varkaudesta: taivaita ja sivistystä ne tavoittelivat

I Olemisen osoittimet olivat kadonneet. Kellotaulussa ei ollut elämän viisareita. Vai oliko vain korkeimman päivän hetki, jolloin osoittimet olivat asettuneet tarkasti päällekkäin? Vai olivatko ne näkymättömiä? Tai sitten ne vain yksinkertaisesti kokonaan puuttuivat. Sisältyiköhän asiantilaan jotakin enteellistä? Tässä kohdassa ajatus taivaiden tavoittelusta saa monitasoisen merkityksen. Hyvä elämä on tie taivaaseen. Tornin huipulla oleva risti osoittaa […]

Lue lisää

Pikakuvia Berliinistä: ihminen kaiken mittana

Berliini tuntui aluksi hengettömältä, sieluttomalta tai olemuksettomalta. Vaikutti kuin koko kaupunki olisi repäisty irti historiasta. Kaikkialla rakennettiin tai kunnostettiin. Yritettiinkö sillä tavoin luoda nykyaika, joka saa pahan menneisyyden katoamaan? Tai ehkä pyrittiin saamaan aikaan senkaltainen tulevaisuus, jolle entisyys on tuntematon. Otettiin kaiken mitaksi ihminen: kun ajatellaan jokaisen viihtyvän, niin viihtyykö silloin kukaan? Aloin etsiä kysymykseen […]

Lue lisää

Varkaudessa kerran

Entisaikaan Keskuskonttori kuhisi elämää. Työnteon vilske täytti päiväsajan. Punatiilisen lisäosan vaiheilla kasvoi kookkaita tammia. Tai suurilta ne puut ainakin pienen pojan maailmassa tuntuivat. Puisto ja sen kesäinen vehreys ovat väkevinä muistoissa läsnä. Tammikuussa 2016 maisema oli peittynyt valkoisuuteen: se oli täynnä kiinalaista surua. Walter Ahlströmin rintakuva on kuin aikaveistos. Sen muistomerkkikatse ulottuu yli vuosikymmenten. Katse […]

Lue lisää

SSS = Suomi suoraan suohon?

Entisaikaan puhuttiin valtiomiesviisaudesta. Ehkä tätä nykyä olisi täsmällisempää käyttää ilmausta valtioihmisviisaus. Samaan yhteyteen liittyy myös ajatus valtioihmistaidosta. Tuonkaltaisen taitamisen keskiössä on ihmisistä välittäminen. Kun ihmisistä välitetään, heistä pidetään niin ikään huolta. Se ei onnistu kuuntelematta ja kunnioittamatta muita. SSS-kolmikoksi itseään kutsuva ministeriryhmä on osoittanut moneen otteeseen ylenkatsovansa kaikkea viisausihanteellisuutta. Kokoomuksen tinkimättömänä päämääränä näyttäisi olevan Suomen […]

Lue lisää

Uudelleen löydetty koulu

    ”Paperin pelko on typeryyden alku.” Tunnetun sanonnan muunneltu toisinto saattaa sisältää hyvinkin paljon totuutta. Kun puhutaan digitaalisesta loikasta, tarkoitetaanko sillä kolmiloikkaa, tasajalkaloikkaa vai numeroloikkaa? Mahtaako olla kyse vauhdillisesta vai vauhdittomasta loikasta? Ennen aikaan kielenhuolto-ohjeet kehottivat yksiselitteisesti karttamaan sanaa digitaalinen ja käyttämään sen asemesta ilmausta numerollinen. Silloin tarkoitettiin yleensä kellon numeronäyttöä. Tätä nykyä digi- […]

Lue lisää

Tampere kansallismaisemallisessa tuokiokuvassa

Kun katsoo ulos Tampereella hotelli Cumulus Koskikadun superior-huoneen ikkunasta, avautuu aikamaisema kerroksiseen suomalaisuuteen. Läsnä on teollisuushistoriaa, kaupunkihistoriaa ja kansallisesti koettujen nykyhetkien historiaa. Koko olemisen valtasuonena sykkii Tammerkoski. Koskipuistossa on mahdollista kuunnella ajallista olemispuhetta, jossa kaikuu sanoja lähientisyydestä ja kaukaisesta entisyydestä. Pikku Kakkosen puiston äänet yhdistyvät Ojakadulla asuneen Eeva-Liisa Mannerin runouden filosofisiin mietteisiin. Limittäin olemisessa siis […]

Lue lisää

Kulttuuri, arvo ja ihminen

Kulttuurin merkitys on palautettavissa välittömään elämismaailmaan: siihen arkeen, jota ihminen jokapäiväisyydessään elää. Siitä juontuvat myös kulttuurin arvo ja arvokkuus. Samalla syntyvät niin ikään epäarvon ja epäarvokkuuden elementit. Ihminen saa siten käsitteille konkreettiset kokemussisällöt. Maailma näyttäytyy kuitenkin eri ihmisille erilaisena. Ilmiöillä ja asioilla on vastakohtansa. Onkohan mikään seikka sinänsä arvokas? Vai onko olemisen vääjäämättömyys, että kullakin […]

Lue lisää