Runotutkielma kirjan kirjuudesta

Avasin kirjan

ja hätkähdin:

se kertoikin minusta.

Sisimmästäni ⎼

sisälsi omia sanojani.

Ajatuksiani,

kieltä,

joka sykki rytmissäni.

Raja ⎼ jota ei pitäisi ollakaan ⎼ karkkosi;

formaalinen muoto ja tajunta

törmäsivät toisiinsa.

Enemmän: ne lävistivät toisensa,

olivat samaa olemusta ⎼

yksi elämä, jakamaton oleminen.

 

Minuuteni katosi

ja syntyi kirjassa uudelleen.

Oli maailma,

joka eli vain yhteisyydessämme,

esteettisessä eksistenssissä

vailla aiemmuuden tuttuutta.

Uutukainen, veres identiteetti,

kaksi yhdessä ja

yksi kahdesta, ykseys,

joka jäi minuun,

kun kirja palasi hyllyyn.

Yhä se hengittää.

 

(Matti Itkonen)

 

Elämyksekästä Kansainvälistä lukutaitopäivää kaikille!

Jätä kommentti

*