SSS = Suomi suoraan suohon?

Kulttuurikriitikon muotokuva

Entisaikaan puhuttiin valtiomiesviisaudesta. Ehkä tätä nykyä olisi täsmällisempää käyttää ilmausta valtioihmisviisaus. Samaan yhteyteen liittyy myös ajatus valtioihmistaidosta. Tuonkaltaisen taitamisen keskiössä on ihmisistä välittäminen. Kun ihmisistä välitetään, heistä pidetään niin ikään huolta. Se ei onnistu kuuntelematta ja kunnioittamatta muita. SSS-kolmikoksi itseään kutsuva ministeriryhmä on osoittanut moneen otteeseen ylenkatsovansa kaikkea viisausihanteellisuutta.

Kokoomuksen tinkimättömänä päämääränä näyttäisi olevan Suomen amerikkalaistaminen. Valinnanvapaus on tyhjä hokema, joka on vailla merkitystä. Yhteiskunta ei ilmeisesti saisi turvata mitään. Jokaisen tulisi olla oman onnensa tai epäonnensa seppä. Jokainen, ilman työtä oleva ihminen astuisi sisään muuntimeen, ja hänestä kehkeytyisi siinä samassa yrittäjä. Ammatillinen muodonmuutos poistaisi sitten hetkessä kaiken työttömyyden. Totuus taitaa kuitenkin olla tässäkin kohdassa tarua tylympi.

Joskus Keskusta ja älymystö oli mahdollista yhdistää toisiinsa. Siihen tarvittiin Seppo Niemelän syvällisyyttä ja lukeneisuutta. Nykyisin puolue vaikuttaisi ajautuneen yksinvaltiuteen, juurettomuuteen ja oppineisuuden halveksuntaan. Teknisen maailmankuvan palvonta johtaa pinnallisuuteen ja juurettomuuteen. Tai on jo johtanut. Juurevuus syntyy perinteiden ja kulttuurin kunnioittamisesta. Sen ymmärtämisessä auttaa koulutuksen ja tutkimuksen arvostus.

Miljoonaomaisuus tai tunnustuksellinen uskonnollisuus ja ministeriys synnyttävät ristiriidan. Sitä lienee usean ihmisen vaikea hyväksyä. Jos uskonnolliseen vakaumukseen vielä kiinnittyy vahva näkemys miehen erityisasemasta maailmassa, on tilanne entistä pulmallisempi. Jääkö silloin naisen osaksi vain jonkinlaisena kylkiäisolentona toteutuminen? Eli nainen saisi merkityksensä vai suhteessa mieheen. Katsantokanta on hivenen pelottavakin. Se tosin muistuttaa hengeltään sitä väheksymistä, jota junavuorojen lakkauttamiseen suhtautuminenkin ilmentää. Virkaihmisen hymyssä suin esittämä viestihän oli: kyllä omilla autoilla järjestettävät yhteismatkat riittävät korvaamaan junat.

Amerikkalaistamisen unelmaan kuuluu myös julistava vaatimus kilpailun vapauttamisesta. Yleisradio, Posti, junaliikenne ja linja-autoliikenne eivät olisi kilpailun vapautta kaivanneet. Asiasta on tainnut seurata vain ongelmia ja sekaannusta. Kenties olisi edelleenkin joskus paikallaan, että presidentillä olisi paljon nykyistä enemmän valtaa. Silloin hän pystyisi puuttumaan aina kulloinkin meneillään oleviin mielivaltaisuuksiin. Pelkkä arvoihin vetoaminen ei taida tällä hetkellä riittää.

SSS-kolmikko vakuuttaa ihmisten elämän kurjistamisen loihtivan viljalti uusia työpaikkoja. Silti uutisissa kerrotaan täysin toisenlaisesta todellisuudesta. Eivät kansalaiset kai täysin sokeita ole? Vai onko valtakolmikko tyyten itsepetoksen pauloissa? Olisiko niin mahdotonta korottaa veroja reilusti? Romuttuisiko haave maan amerikkalaistamisesta veroja korottamalla liikaa? Nyt ihmiset on jätetty heitteille. Heistä ei pidetä huolta. Valtakolmikon olisi aika herätä itsepetoksen unestaan.

Perussuomalaisista on mahdollista mainita, ettei heistä ole juurikaan myönteistä mainittavaa. Mahtaako se sitten olla saavutus?

Jätä kommentti

*