Kohti korkeuksia ne tähysivät. Tavoitteena oli ilmeisesti taivas. ”Irti kamarasta, maasta yläilmoihin”, lienee kuulunut olemisohje. Syntyi unelma korkeimmasta pilvenpiirtäjästä. Kohota avaruuksiin, yletä pilvien päälle: sieltä näkisi kauas, halki kaikkien nykyaikojen. Se olisi yhdistelmä vailla vertaa: koti ja tähystystorni samalla kertaa.

Tampereella Erkkilän silta merkitsee monitasoista näköalapaikkaa: Se sijaitsee liki entisyyttä. Kertoo se moderniudestakin. Aseman suuntaan katsottaessa aikamaisemassa häivähtää myös utopia tulevaisuudesta. Oikealle jää Johanneksen koulutalo, jossa sisällissota ja kirjallisuus kohtasivat. Siellä runoilija Juhani Siljo vietti viimeiset hetkensä. Uusi aikakausi ja rautatie avasivat ovet Eurooppaan ja lyhensivät välimatkoja. Vastaisia päiviä ilmentää kiskojen ylle tehty kansirakennelma. Siinä ihminen saapuu itse luomansa taivaan kaaren alle. Kulkeeko junamatkaaja siellä likellä jumaluutta?

Uusi aika puhuu muotokieltään niin ikään Kuopion ja Jyväskylän nykyarkkitehtuurissa. Kallaveden kaupungissa taivaita tavoittelevat talot kohosivat linja-autoaseman aukiolle. Toimiikohan siellä aikamatkahuolto? Suomeen Ateenaan on nousemassa Puistolan Torni. Se sijoittuu yhteiseen miljööseen 1930-luvun funktionalismin kanssa. Tarkoittaako se arkkitehtonista monikulttuurisuutta?

Vielä elää siis unelma kaikkein korkeimmasta pilvenpiirtäjästä. Näkeekö ihminen haavekuvia vai painajaisunia? Se selviää seuraavassa osassa.