Taikavoimainen Turku

Puheessa esiintyvät maailman torit ja turut. Suomen entinen pääkaupunki Turku on kuitenkin paljon muuta kuin jonkinlainen markkinapaikka. Tai sitten on kyse tenhovoimaisesta runollisuuden, historian ja hienostuneisuuden olemusmarkkinapaikasta. Turun lumo otti minut valtoihinsa jo vuosikymmeniä sitten. Sen maaginen vaikutus on edelleen jäljellä. Mistä kaikista seikoista tuonkaltainen taianomaisuus voisi sitten johtua? Sitä lähdin selvittämään heinäkuussa 2015.

Hotellivalinta oli jo alusta alkaen selvä: Scandic Plaza. Olihan innoittajanani toiminut ajatus kaunokirjallisesta Turusta. Professori V. A. Koskenniemi oli aikoinaan asunut hotellin vieressä sijaitsevassa Atrium-rakennuksessa. Talojen välissä olevien portaiden laella on Turun adventtiseurakunnan Betel-kirkko. Vuoden 1950 Turun matkailukartassa hotelli onkin nimeltään Mikael Agricola Hospits. Paikalla on siis pitkät majoitusperinteet. Ehkä aineellisen ja henkisen ulottuvuuden rinnakkaiselo onkin oivallinen lähtökohta myös matkailutoiminnassa? Kysymys jäi askarruttamaan mieltäni.

Junassa istuessani olin lukenut Aarne Mustasalon romaania Jokikylän abiturientit. Se ilmestyi vuonna 1929. Kirjailijan oikea nimi oli Heikki Nurmio. Hän oli sekä filosofian maisteri että jääkärieversti. Teoksessa on mukana omaelämäkerrallisia piirteitä esimerkiksi Turun suomalaisesta reaalilyseosta. Puhuttelevan kansikuvan on tehnyt Martta Wendelin. Romaanin kieli on paikoitellen kaunista ja jopa koskettavaa.

Jokikylän abiturientit suhtautuvat hyvin lämpimästi koulukaupunkiinsa. Eritoten koulunkäynnin päätösvuosi ja lähestyvät ylioppilaskirjoitukset saavat mielet herkiksi. Turun keskipisteessä arvonsa tuntevat abiturukset näyttäytyvät halukkaasti: ”Palattuamme koulun avajaistilaisuudesta söimme nopeasti päivällisen ja lähdimme Linnankadulle. Pysähdyimme Aurakadun kulmaan ja loimme avoimet katseemme maailmanhistoriaan. Nojaten ruusupuisiin keppeihimme seisoimme siinä Turun kaupungin keskipisteessä hallitsevalla paikalla ja annoimme ihmisten ihailla itseämme.” (Mustasalo 1929, 15.)
Julkisivu

Scandic Plazan julkisivu on vaikuttava, vaikka joku saattaisi sitä varsin koristelemattomanakin pitää. Mutta juuri muotokielen konstailemattomuuteen yhdistyy tunne tyylikkyydestä ja vaikuttavuudesta. Funktionalismi on siis ollut ainakin saapumaisillaan Erik Bryggmanin arkkitehtuuriluomuksiin jo vuonna 1929. Monet seikat kohosivat ajatuksiini, kun nousin hotellin portaita neljännen kerroksen superior-huoneeseen numero 413. Porraskäytävä kaarevine kaiteineen ja taideteoksen värikuvioineen yhdisti pohdiskeluni Hercule Poirot -elokuvissa olevien rakennusten kauniisiin sisätiloihin. Samanlainen mutkaton tehosteettomuus ja sopusointuisuus vallitsivat hotellihuoneessakin. Kokonaisuus miellytti minua paljon. Scandic Plaza on ehdottomasti oikea ja riittävän arvokas majapaikka Turun-vierailua varten.
Porraskäytävä

Hotellihuone
Jokikylän abiturientit seisovat Vartiovuorella ja kajahduttavat laulun Turulle: ”Kuuntele nyt sinä tutiseva Turku-vanhus, varovainen kasvattajamme. Nytpä poikasi sinulle laulun laulavat – sinä kuuluisa, mainehikas koulukaupunkimme. Katso meitä täällä ylhäällä. Sinulle me laulamme, sinulle, joka olet ollut Suomen sydän, sinä entisaikain valon ja vapauden kehto.” (Mts. 67.) Ei tarvitse seisoa missään korkeuksissa päästäkseen abiturienttien runollisen juhlavaan tunnelmaan. Myös mielikuvituksen avulla on mahdollista ulottua ylevyyteen, jos vain ympäristö on riittävän innostava. Scandic Plazan miljöö oli totta totisesti tarpeeksi sytyttävä: esimerkiksi aamiaistilan avara valoisuus ja kuntohuoneen monipuolisuus edistivät syvällistä tuumiskelua. Kuntohuoneen valokuvasta rakentui myös tutkielma itseyden heijastuksesta ja peilikuvan ajallisuudesta. Missään toisessa hotellissa sekään ei olisi käynyt päinsä.
Kuntohuone ja heijastus

Tapasin tutkijatoverini Scandic Plazan Bryggman’s Restaurant & Deli -ravintolassa. Paikanvalinta ei ollut sattuma. Olin jo etukäteen – sähköpostitse – tilannut lohiannokseni kastikkeettomana. Verkkosivujen ruokalistasta olin nähnyt, että annoksen kuuluisi kesän vihanneksia, uusia perunoita sekä savustettua lohta. Kuviteltu annos ja todellinen annos eivät milloinkaan vastanne toisiaan. Ravintolassa sain sitten eteeni funktionalistisen annoskokonaisuuden. Se oli maukkaampi kuin ennakkokuvitelmani siitä. Pidin ateriastani paljon. Se oli erinomainen sekä ulkonäöltään että maultaan. Myös leipä oli herkullista.
Ruoka-annos

Kun illalla huoneessani mietiskelin ruoka-annoksen olemuksellisuutta, päädyin rinnastamaan sen alkuun tai päivännousuun sisältyvään lupaukseen. Se on kuin kuiskaus jostakin vielä saapumattomasta: jostakin, mikä tekee vasta tuloaan ja on läsnä aavistuksena. Kuvatkoon Mustasalo asiantilaa. Turun ja nuoruuden auringonnousua luonnehditaan romaanissa sykähdyttävästi: ”Aurinko nousi ja sen kultaiset säteet valaisivat ensin Tuomiokirkon tornin pitkin pituuttaan, sitten vuorten harjanteet, katot, talojen päädyt ja vihdoin koko puistoihin peittyvän Auran kaupungin. Sädehtien ja välkkyen kiitivät sitten päivän säteet pitkin Aurajokea linnaa ja merta kohti.” (Mts. 214.) Lienen siis nauttinut gastrosofisen runoaterian.
Tuomiokirkko

Seisoin Porthanin patsaan edessä ja tunsin olevani osa suomalaista kulttuurihistoriaa. Kukat hehkuivat violetteina, ja lehtevien puiden vehmaudessa havisi vanhan sivistyskaupungin henki. Tänne kannattaisi joka ikisen matkustaa ja viipyä useita päiviä. Niin paljon Turussa on nähtävää ja ihasteltavaa. Ainoastaan Scandic Plaza on historiallisuudessaan riittävän filosofinen hotelli syvämietteisten kaupunkitutkistelujen toteuttamiseen. Jokikylän abiturienttien hyvästijättö kauniille kotikaupungilleen sopii myös minun hyvästijätökseni taikavoimaiselle Turulle ja vieraanvaraiselle majapaikalleni: ”Tuolla kohosi mahtavana iäisyyden hahmona taivasta vastaan Tuomiokirkko, jonka juurella me vuosikausia olimme eläneet, toimineet ja kiitäneet seikkailusta seikkailuun. Olimme nähneet lukemattomat kerrat sen komean suipon tornin ja ristin, milloin taustana uhkaavat ukkospilvet, joista salama leimahti, tai talven lumimyrskyjä uhoavat longat, milloin tyyni kuulas tähtikirkas kevättaivas ihmeellisine kajastuksineen. Se on piirtynyt kerta kaikkiaan meidän sydämemme syvyyteen ja joka kerta, kun sen haahmo jälleen silmiimme osuu lämpimine väreineen, valtaa meidät harras juhlamieli, ailahtaa rinnassamme sävel entisiltä ajoilta, onnen ja nuoruuden, laulun ja runon päiviltä, jotka eivät palaa. Ei ole Suomessa mitään sen vertaista. – – Me istuimme tuona iltana hiljaa Porthanin patsaan ympärillä ja meidän nuoret rintamme huokuivat lämmintä kiitollisuutta sinua kohtaan, sinä ylhäinen, lempeä äitimme, vanha kaunis Turku.” (Mts. 210 ja 211.)
Porthanin patsas B

Ei sittenkään hyvästi – vaan pikemminkin näkemiin. Onhan Turkuun aina riemuisaa palata.

Kommentit

  • Timo Suhonen

    Turussa useana kesänä käyneenä totean, aivan upea kesäkaupunki!

  • vesa heikkinen

    Runollisen kaunis kuvaus tiedon ja taidon puistoista!

    • Itkonen, Matti

      Tohtori Heikkinen,
      kiitos kommentista. Ehkä kuvauksessani on mukana jo tulevaa kansallismaisematutkisteluamme ennakoivia piirteitä. Tai niin ainakin otaksuisin.
      Matti Itkonen

  • Timo Saloviita

    Kaunis hotellirakennus on jäänyt huomaamatta vaikka asuin 25 vuotta Turussa. Pitää seuraavalla kerralla majoittua sinne,

    • Itkonen, Matti

      Huomenta!
      Kyllä, suunnitelma kannattaa ehdottomasti toteuttaa. Hotellin toisesta kerroksesta johtaa ovi suoraan tyylikkäälle sisäpihalle ja Betel-kirkon eteen. Kokonaisuus on arkkitehtonisesti hyvin mielenkiintoinen. Sieltä löytyy myös tutustumisen arvoinen kasvisravintola.
      Kukapa tietää, vaikka kaunokirjalliset hotelli- ja kaupunkivaelteluni jatkuisivat vastaisuudessakin.
      Matti Itkonen

Jätä kommentti

*