Tampere kansallismaisemallisessa tuokiokuvassa

Tampere 4 _ Itkonen 2015
Kun katsoo ulos Tampereella hotelli Cumulus Koskikadun superior-huoneen ikkunasta, avautuu aikamaisema kerroksiseen suomalaisuuteen. Läsnä on teollisuushistoriaa, kaupunkihistoriaa ja kansallisesti koettujen nykyhetkien historiaa. Koko olemisen valtasuonena sykkii Tammerkoski. Koskipuistossa on mahdollista kuunnella ajallista olemispuhetta, jossa kaikuu sanoja lähientisyydestä ja kaukaisesta entisyydestä. Pikku Kakkosen puiston äänet yhdistyvät Ojakadulla asuneen Eeva-Liisa Mannerin runouden filosofisiin mietteisiin. Limittäin olemisessa siis esittäytyvät televisiolähetysten historia sekä kadonneen Viipurin kaipaushistoria. Menetetty koti jätti Mannerin sisään tyhjän kohdan, joka seurasi häntä läpi elämän. Ehkä asunto Ojakadun kauniissa rakennuksessa kuitenkin antoi jonkinlaista lohtua mieltä jäytäneeseen ikävään.

Tammerkosken valtimonkäynti ei ollut kovin kiivasta. Kuivillaan oleva uoma on kuin kätketty väkevyys. Vedettömyydessä asuu muisto virran vuolteesta. Olemalla poissa vuolas virta on läsnä. Kivet symboloivat kotiseudun pysyvyyttä. Ne synnyttävät tunteen juurevuudesta. Edessäpäin on samassa näkymässä kestitsemisen ja vieraanvaraisuuden kaksi nykyisyyttä: Hotelli Tammer on luonut tasokkuutensa menneisyydessä. Sen sijaan hotelli Tampereen Tornihotellin on kurottauduttava eteenpäin ja rakennettava oma erinomaisuutensa tulevaisuudessa. Lopputulos voi olla mainio kummassakin tapauksessa. Laadukkuuden syntyprosessi vain on erilainen. Se alkuperäinen ja jäljittelemätön Hotelli Tornihan on Helsingissä. Se on myös Tornin Ritareiden kotipaikka. Siihen arvokkaaseen joukkoon minullakin on kunnia kuulua.

Tampere 2 _ Itkonen 2015

Syksyn värikylläisyys hehkuu jo puiden lehdissä. Se on kuin viimeinen loisto ennen kesän lopullista katoamista. Tai asiantila sillanpääläisesti ilmaistuna: vielä on joukossa muutama vanhan suven viimeinen vihanta. Hämeensillalla seisovat Wäinö Aaltosen tekemät, ikuisuutta kuvastelevat Pirkkalaisveistokset. Sinitaivasta vasten piirtyy Kauppias, joka valmistui 1929. Samana vuonna Varkaudesta tuli kauppala. Kauppias-patsas muistuttaa uutteruuden ja työteliäisyyden merkityksestä. Ehkä sillä yritettiin kertoa jotakin myös suomalaisuuteen yhdistyvästä sisukkuudesta ja peräänantamattomuudesta. Aina on uskottava uuteen ja entistä kirkkaampaan huomiseen.
Tampere 1 _ Itkonen 2015
Tampereen kansallismaisemallisessa syksyssä on taikaa.

Jätä kommentti

*