Tuokiokuvia Varkaudesta: uusi aika kulki lipan alitse

Varkauden uusi aika 1 _ Itkonen 2016 (2)
I Huvit
Uusi aika kulki funktionalistisen lipan alitse. Funktionalismi ja julkinen rakentaminen liittyivät yhteen. Katselin usein, kuinka miehet menivät itsetietoisen näköisinä Keskus-Hotellin juhlavista ovista sisään. Usein heillä oli kädessään valkoiset suojakypärät. Vasta jälkikäteen sain tietää, että värillä oli oma erityismerkityksensä: se kertoi ihmisen asemasta olennaisia seikkoja. Valkoisuus merkitsi kypärän haltijan kuuluvan työnjohtajistoon. Ehkäpä miehet siis saivat kohotettua kypäriensä avulla arvoaan naisten mielissä. Olin kuitenkin juhlien päättyessä aina jo nukkumassa, joten en päässyt selville kypärällisen viehätysvoiman tehokkuudesta. Ainakin sisään mennessään ihmiset hymyilivät. Toivottavasti he vielä poistuessaankin jaksoivat hymyillä.

Lipan alitse kulkivat hekin, jotka Keskus-Hotellin talossa asioivat kirjakaupassa tai Stjernan ruokakaupassa. Postissakin oli silloin joskus ihmisiä varsin paljon samalla kertaa. Kävin siellä postittamassa kirjeitä kotimaahan ja ulkomaille. Postipankin asiakaskin siihen aikaan olin. Pystyihän lennättimestä nostamaan rahaa myös lauantaisin. Eli juhla ja arki kohtasivat yhteisen lipan alla.

Lyseon ja sittemmin Päiviönsaaren lukion oppilaat nauttivat tavallisesti juhla-ateriansa Keskus-Hotellin tyylikkäässä salissa. Ne tilaisuudet lienevät edelleen monien ajatuksissa merkityksellisinä hetkinä. Oli kuin olisi siirtynyt osaksi erilaista maailmaa, kun nousi ylös arvokkailta tuntuneita askelmia pitkin. Ne taisivat olla myös aikaportaat, koska niitä myöten asteltiin lapsuudesta aikuisuuteen. Tosin niitä pitkin oli mahdollista palata takaisin lapsuuteenkin. Kaiken vakavuuden joukkoon mahtui ainakin hitunen myös leikkimielisyyttä. Eikö huveissa sitten ollutkin tarkoitus huvitella? Kyllä oli – ja vielä erittäin perusteellisesti. Olihan naurun ja riemun aika. Vakavoitua kukin juhlijoista ehti myöhemminkin.
Varkauden uusi aika 2 _ Itkonen 2016 (2)
II Raha
Konepaja soi toimeentulon. Pirtinvirran sillan jälkeen, likellä tehtaanporttia oli lippakioski. Senkin lipan alitse uusi aika kulki, kun ihmiset kioskista elämänsä eri vaiheissa virvokkeita ostivat. Kansallis-Osake-Pankin lipan alla laskettiin rahoja ja tutkittiin pankkikirjoja. Kenties poikettiin samassa talossa sijainneessa Alkossakin. Myös hattukauppa rakennuksessa oli. Olikohan sieltä ostetuissa päähineissä aikalierit?

Läheisessä puutalossa olleesta H. S. Pitkäsen liikkeestä ostettiin minulle polkupyörä. Se oli ensimmäinen ylätangollinen pyöräni. Olin siitä kovin ylpeä. Myöhemmin sitten olin ryhmittymässä Pirtinvirran sillalle, kun poliisiauto tuli minua vastaan. Olin hivenen pelokas, koska pelkäsin virkavallan pysäyttävän minut. Polkupyörässäni oli nimittäin ohjaustangon paikalla auton ratti. Poliisimiehiä kuitenkin vain hymyilytti, kun he havaitsivat ohjauspyörällisen polkuajokkini. Oloni huojentui, ja vastasin heidän tervehdykseensä kättäni heilauttamalla. Olihan se jo valmiiksi irrotettu ohjauspyörästä, koska olin näyttämässä suuntamerkkiä. Sen tavan olin oppinut Tehtaan koulun liikennekilpailuissa.

Pirtinvirran sillan ylittäminen oli iltahämärässä kuin seikkailua, koska valojen oranssinruskea loiste sai vaatteet oudosti hohtamaan. Samanlainen taikavalaistus oli myös Taipaleen kanavan sillalla. Sen seikkailuvälkkeen aikana tein mielikuvituksessani matkoja moniin paikkoihin. Ei kai hohteen seikkailulumo ole minusta vieläkään kokonaan kadonnut.
Varkauden uusi aika 3 _ Itkonen 2016 (2)
III Terveys
Tämä lippa on kaksoisparveke: sen toinen osa sijaitsee rakennuksen vastakkaisella puolella. Syntyy ajatus peilimaahan saapumisesta. Lipan käänteinen kuvajainen on talon toisella puolen sijaitsevassa peilimaassa. Kiinnostavampi on tämä järven suuntaan oleva aikaparvekelippa. Kun siellä seisoi ja katseli veden suuntaan, korviin kantautuivat Kommin ja hinaajien äänet. Puu tuoksui.

Parvekkeella seisoja kuuli myös Komminselän kaarisillan rakentamisen äänet. Hän oli selvillä Spar-marketin avautumisestakin. Ehkä hän aavisteli niin ikään S-marketin valmistumista. Hänen mielikuvissaan ovat yhä olemassa ne ainoat oikeat baarit: Panama ja Pala-Pirtti. Ravintola Savontien jauhelihapihvit olivat herkullisia. Meijeri oli vielä meijerinä eikä R-kioskina. Kyllä Kavaljeeri-ravintolankin kahvi ja appelsiinituoremehu hyviltä maistuivat. Pidin seinillä olevista vanhoista valokuvista. Niihin kannattaisi kaikkien käydä tutustumassa.

Kun olin kahden toverini kanssa Komminselällä uistelemassa, tapahtui pieni korvahaaveri. Suuri viehe korvanlehdessä marssin sitten sairaalaan. Asia hoitui siellä mutkattomasti kuntoon, ja pääsimme taas jatkamaan kalastusta. Tuttavani kertoi nähneensä sairaalan rannassa niin suuren hauen, että sen selkäevien väli oli ainakin puoli metriä. Kookas se hauki on varmasti ollut. Kun olin aikoina sairaalassa, luokkatoverini lähettivät minulle kortin, jossa oli jokaisen allekirjoitus. Se kaunis ele edisti toipumistani.

Funktionalistinen parvekelippa on kuin komentosilta, jolta ihminen kuvitteli valvovansa alapuolitseen kulkevaa uutta aikaa. Aika taisi kuitenkin pitää meitä kaikkia pilkkanaan tai kansanomaisemmin ilmaistuna ”panna meitä alta lipan”. Tai ainakin päättymättömiltä tuntuneet lapsuuspäivät tulivat päätekohtaansa. Nuoruus kaikkosi. Terveys saattoi heiketä. Eivät nuo seikat silti olemassaolon tenhoa hävittäneet. Elämä on lumoava seikkailu edelleen.

Ellette sitä muuten usko, niin vierailkaa aikaparvekelipan alla. Siellä on mahdollista kuulla olemisrunouden toivontäyteisiä säkeitä. Niiden voimaa ei käy väheksyminen.

Jätä kommentti

*