Uudelleen löydetty koulu

 
 
”Paperin pelko on typeryyden alku.” Tunnetun sanonnan muunneltu toisinto saattaa sisältää hyvinkin paljon totuutta. Kun puhutaan digitaalisesta loikasta, tarkoitetaanko sillä kolmiloikkaa, tasajalkaloikkaa vai numeroloikkaa? Mahtaako olla kyse vauhdillisesta vai vauhdittomasta loikasta? Ennen aikaan kielenhuolto-ohjeet kehottivat yksiselitteisesti karttamaan sanaa digitaalinen ja käyttämään sen asemesta ilmausta numerollinen. Silloin tarkoitettiin yleensä kellon numeronäyttöä. Tätä nykyä digi- yhdyssanan määriteosana vaikuttaisi olevan sekä muoti-ilmaus että poliittisen kielenkäytön lempitermi. Onkohan tässä tapahtunut Søren Kierkegaardin filosofiasta tuttu loikka olemassaolotasolta toiselle? Jos on, on se jäänyt minulta tyyten havaitsematta.
 
Nykyisin monissa kannanotoissa ja tavoitteenasetteluissa vilahtaa sana innovoida tai innovaatio. Olisi siis syytä ryhtyä todellisesti keksimään tai löytämään koulua uudelleen. Ehkäpä hahmottelenkin tässä oivalluksellisen koulu-uudennoksen.
 
Kaikki alkaa siitä, että älypuhelimet vaihdetaan teinikalentereihin. Älytaulujen tilalle hankitaan opetustaulut ja suurikokoiset kangaskartat. Dokumenttikamera jätetään kokonaan sivuun ja palataan piirtoheittimeen ja episkooppiin eli pintakuvanheittimeen. Myös diaheitin on osoittautumassa tarpeelliseksi. Opetusta elävöittämään ja syventämään sopisi niin ikään rainaprojektori. Tosin ILI-menetelmäkin riittää pitkälle. Lyhenne ILI tulee sanoista ikenet ja liitu.
 
Hiilipaperit ja käsikäyttöiset monistuslaitteet olisivat erinomaisia apuvälineitä edelleen. Niiden avulla luokkahuone tulvahtaisi täyteen kaihoisaa entisyystuoksua. Kyettäisiin taas tunnustamaan kaunokirjoituksen arvo ja näkemään koodauksen turhanaikaisuus. Laskutikku ja harppi avaisivat aivan uudenlaisia näkökulmia elämyksellisyyden ihanteeseen. Täytyisi jälleen harjaantua käyttämään vuolukonetta ja pyyhkimään pyyhekumilla. Ilmaukset teroitin ja kumittaminen olisi parasta täysin unohtaa. Kenties sittenkin sana kynänteroitin olisi aivan käypää kieltä.
 
Pitäisi oppia myös uudelleen käsittämään, mikä on konkreettisten paperilehtien merkitys. Kädentaidot ja ajatus filotekniasta eli taidon rakastamisesta liittyvät kiinteästi yhteen. Kun leikattaisiin kuvia lehdistä ja liimattaisiin niitä ruutuvihkoon, yllettäisiin lähelle maailmassa olemisen ydintä. Käsitys läsnä olevasta aikakaudesta ja tilassa olemisesta sekä paikan hengestä ymmärrettäisiin kokonaisvaltaisesti. Tosin sekään ei vielä riittäisi, koska olisi oltava niin ikään saatavilla tarpeeksi kirjoja ja eritoten oppikirjoja – maailmassa konkreettisina esineinä läsnä olevia kirjoja. Silloin kävisi mahdolliseksi myös poistaa osittain kuvitteelliset ja sähköiset epäkirjat todellisuudesta kokonaan. Kuvitteellisuus viittaa tässä kohdassa siihen tosioon, että sähköisen epäkirjan olemassaolo on enemmänkin mielikuvituksen kuin aineellisen maailman asia.
 
Pulpetti on luokkamaailman olennaisin ainesosa. Ilman sitä tila sulkeutuu ja tekee älyllisen yhdessäolon mahdottomaksi. Pulpetti merkitsee luokkamaailman sisälle sijoittuvaa pienoismaailmaa. Voitaisiin sitä kai kutsua turvantuojaksikin. On se varmaan myös tehokas olemuksen ryhdistäjä. Samoin se on niin ikään takeena oikeanlaisesta ja kehoa turhaan rasittamattomasta työskentelyn mahdollistamisesta. Liikunnallinen rentoutuminen kävisi päinsä Coca-Cola-jojojen ja superpallojen avulla. Pulpetin läsnäolo tarkoittaisi oppimistilan syvämietteistä runoutta. Tuonkaltainen elettävissä olevan tilan poetiikka taas varmistaisi oppimistulosten erinomaisuuden. Eikä sellaista päämäärää varmaan kukaan väheksyisi.
 
Ei koulua ole vielä täysin kadotettu. Kehityksen suunta on kuitenkin kohti kadottamista, ellei osata riittävän ajoissa tehdä tasajalkaloikkaa taaksepäin. Se merkitsisi nimittäin myös harppausta eteenpäin ja kohti koulun arvon palauttamista. Silloin aikalaispuheen kielikin alkaisi jälleen merkitä olemisen kotia. Jos joku jossakin tarvitsisi asiantilan valaisemiseen ja olemukselliseen tutkisteluun syvähenkistä keskustelijaa, saattaisin minä olla maanmainio valinta. Rohkenenhan tunnustautua fenomenaaliseksi missiovisioijaksi: filosofinen urani voisikin olla moni-ilmeisten vaihtoehtoistulevaisuuksien luomisessa – ja sivistysmatkailualan palveluksessa. Eikä leikkimieleni määrääkään ole väheksyminen. Sen vuoksi uusiokartesiolainen sivistysmatkailumottoni kuuluukin: ”Nautiskele pohdiskellen tai pohdiskele nautiskellen ja olet olemassa.”

Kommentit

  • seppo Immonen

    Odotan pohdiskellen että jotakin koulu uudistuksesta tähän tyyliin otetaan huomioon

Jätä kommentti

*