Wien huokuu historiaa

Vierailin Wienissä sydänkesällä. Olin siellä pitkähkön ajan. Se ei kuitenkaan riittänyt seikkaperäisen kaupunkianalyysin tekemiseen. Oli siis keskityttävä joihinkin asioihin ja paikkoihin. Eritoten minua viehätti ajatus muotokielen ja sopusointuisuuden yhteiselosta. Aioinkin paneutua ristiriidattomuuden ihanteen tarkasteluun. Myös kulttuuriset kaupunkikävelyni toteutin sen suunnitelman mukaisesti.

 

Ensimmäinen kohteeni oli Karlsplatz. Olin edellisenä vuonna pitänyt esitelmän teknillisessä yliopistossa, joka sijaitsee nimenomaan Karlsplatzilla. Siellä on niin ikään kaksi muuta (tulevienkin) tutkiskelujeni kannalta keskeistä rakennusta: Wienin kaupunginmuseo ja arkkitehti Otto Wagnerin Paviljonki eli Karlsplatzin metroaseman koristeellinen uloskäynti. Tein myös kokonaisen Wagner-kävelyn, mutta se aihe on nyt sivuutettava pelkällä maininnalla.

 

Museossa kiinnostukseni oli taannoin kohdistunut erityisesti silloiseen hattunäyttelyyn. On oikeastaan hämmästyttävää, mitä kaikkea päähineillä on historian kuluessa pystytty ilmentämään. Ihmiskunnan entisyys onkin sosiaaliluokkien ja sukupolvien hattuentisyyttä. Paviljonki taas puolestaan kertoo pyrkimyksestä kokonaisvaltaiseen eheyteen. Varsinkin katon kaarevuus tuntui edistävän tai toistavan maisemallista sopusointuisuutta. Se oli kuin aikakauden jännittynyt jousi, joka sinkosi kauneusnuolen kohti tulevaisuutta. Vastakkain sijaitsevat kaksoisrakennukset olivat kuin peilejä, jotka keskinäisesti kuvastelivat kauneusihanteen katoamattomuutta. Niiden välissä saattoi oikein tarkasti kuunnellessaan erottaa aikakausien huminan. Tai niin oli itselleen ainakin innostavaa uskotella.

 

Ovatko vallan symbolit januskasvoisia elämysobjekteja? Veistosta voitaneen pitää aikaoven tai aikaportin avaajana. Kaksipäisessä kotkassa yhdistyvät alku ja loppu. Vallan aika alkaa patsaasta ja päättyy patsaaseen. Siitä alkaa myös veres tulevaisuus. Kotka siis katsoo nykyhetkestään samanaikaisesti sekä menneisyyteen että tulevaisuuteen. Kaksikasvoisena sen molemmat kasvot ovat joidenkuiden mielestä silti myönteiset: kokonaan vailla vilppiä tai vallanhimoa. Esteettinen elämänasenne, flanööri elämyssubjektina, tunnuskuvien tutkistelullinen tarkastelu: niistä syntyy ajattomuus. Ne luovat Wienin ajattoman hengen.

Jätä kommentti

*