Taloyhtiössämme vietettiin tällä viikolla talkoita, joissa istutettiin kukkia yhteiselle alueelle, raivattiin risuja ja öljyttiin laituri. Lapset juoksivat kuin Melukylän lapset ympäriinsä, mutta kun tarjolle pantiin mehut ja pullat, niin istuivat kuin tatit.

Siinä pullaa mutustaessa ja kahvia juodessa tuli kyllä mieleen, että meillä on ehkä maailman parhaimmat ja mukavimmat naapurit. Lapsia katsotaan tarvittaessa ristiin, työkaluja lainaillaan, ja etenkin kesällä saatetaan panna yhteisruokailu pystyyn yhdessä naapurin kanssa. Kerran roudasimme pinnasänkyä naapuriin pihan poikki. Olipahan kotoisa olo lapsellamme yökylässä.

Tämä oli puolentoista vuoden sisällä jo ainakin neljäs kerta, kun kokoonnuimme rantaan isommalla porukalla herkuttelemaan. Viime syksynä oli harjoitusvenetsialaiset pimeässä loistavien tulien, täytekakun ja glögin merkeissä. Uutenavuotena on tapana poksauttaa kuohuvaa ja ampua raketteja, ja toissa talvena oli myös lasten järjestämä luisteluesitys ja talvitapahtuma. Lapset olivat menneet koteihinsa kertomaan, että he ovat jakaneet asukkaille flyereita, joissa on luvattu tapahtumaan myös tarjoilua. No eihän siinä auttanut äitien muu kuin ruveta leipomaan. Tämänkertaiset, ihanat sokeri-kanelipullat kantoi pöytään naapurimme Pike.

Meillä kotonakin on pientä työleiriä meneillään. Lundia odottaa vielä viimeistelyä, sillä jotkut kohdat vaativat uudelleen hiomista ja lakkaamista (varautukaa samaan urakkaan ryhtyvät, että lakka voi olla syvässä!). Toinen projektini on rottinkituolien maalaus, jota työstän tänä viiikonloppuna. Siitäkin siis raporttia tulossa, kunhan valmistuvat.