Radiosta ja lavalta kuultua

Mistäpä tuollaisen keksin nyt? Kuuntelin maakuntaradion toimittajia ja lopputulos oli se, että puhuja rakasti omaa ääntään niin paljon, että halusi kertoa kymmenessä sekunnissa kaikki mitä tietää. Ei siitä saanut selvää edes erkkikään, kyllikistä puhumattakaan.

Mikähän neuvoksi toimittajille, oli kyse miltä taajuudelta tahansa, valtakunnan ykkösverkosta alkaen? Onko todellakin niin, ettei kukaan koskaan puutu puhenopeuteen, eikä anna koskaan palautetta? No, tässä sitä tulee:

Puhuisivat rauhallisemmin, hyvinkin rauhallisesti aivan kuin ajaisi autoa käsijarru päällä. Silloin kuulijalle välittyy se tieto, mitä toimittajalla on asiaa. Silloin varsinkin, kun toimittaja haluaa kikkailla ulkomaankielisten nimien oikeinlausumisessa, siitä varsinainen soppa syntyy. Kuulijat haluavat tietää myös sen saman nimen, mutta jos toimittaja onkin epävarma ja siitä sitten johtuukin tuo nopea ääntäminen, ettei kukaan vaan huomaisi virhettä. SITÄ SEN TÄYTYYKIN OLLA!

Ei kukaan moiti ketään toimittajaa siitä, jos hänen puheestaan saa selvää, jos hänen haastattelunsa välittyy kuulijalle ja jos hänellä on aikaa kuunnella haastateltavansa asia. Toinen seikka tuossa pikapuhumisessa onkin se, että toimittajat haluavat olla nokkelia ja kysyä ja puhua päälle. Ei hyvä, ollenkaan. Silloin viimeistään laitan radion kiinni. Ärsytyskynnys ylittyy ja kun taas se samainen toimittaja on äänessä, vaihdan kanavaa tai suljen radion.

Mietin: Eikö ne koskaan opi ja eikö kukaan koskaan puutu radiosta ulostulevan ohjelman toimittajan puhenopeuteen!

Nuoriso syyllistyy samaan esittäessään tai puhuessaan. Viimeksi Lapinlahden kirkossa käydessäni ja kuullessani nuorten tyttöjen lukevan päivän tekstiä. Heitä ilmeisesti jännitti, eikä kukaan ollut sanonut, että ”lue hitaasti ja selkeästi, että sanomasta saa selvää!” Mietin jälkeenpäin, että mitähän siinä teksteissä kerrottiin. Sana sieltä, toinen täältä, mutta pääasia jäi kuulematta!

Kukahan esimerkiksi kouluissa neuvoisi lapsia esiintymistilanteissa puheäänen käytöstä? Kenties eivät opettajatkaan hallitse. Käyttäisivät ulkopuolista ammattilaista apunaan, sillä puhenopeuden hallinta avaa tulevaisuudessa ovia vaikka mihin tehtävään. Kun on selkeäsanainen, häntä on miellyttävä ja helppo kuunnella.

Toinen asia on sitten muut esiintyjät.

Naislaulajilla on kieltämättä epäkiitollinen tehtävä, koska äänen korkeus on luonnostaan normaalin puhetason yläpuolella. Laulun sanat pitkien vokaalien osalta jäävät hyvinkin epäselviksi, mutta esim. oopperalauluissa onkin kyse vain loistaa äänellä, eikä tekstillä ole niin väliä. Näin olen monesti joutunut toteamaan.
Tosin riippuu myös tekniikasta tuottaa selkeää tekstiä. Monella ääni pyörii suussa, suu on auki vain sen verran, että ilma kulkee. Pelkäävätkö yhtälailla nais- kuin mieslaulajat, että ääni pilaantuu, jos avaa suutaan reilusti. Voi olla sitäkin. Monella niin on tapahtunutkin varsinkin kevyen musiikin puolella, kun joku menestynyt honottaa, niin kaikkien pitää honottaa, kun halutaan päästä yhtä suosituksi. Höpöhöpö! Sekin naislaulaja, jota aikanaan kuuntelin tahtomattani, ei ole sen koommin radioni kautta saati telkkaristakaan ääntään kuuluville. Ei kukaan neuvonut käymään puheopetuksessa, sillä honottaminen olisi hyvinkin korjattavissa oleva asia.

Mutta miten onkaan ilo kuunnella sellaista laulajaa tai sellaista toimittajaa tai esiintyjää, joka on saanut joko synnyinlahjana selkeän ja rauhallisen äänen ja osaa huomoioida myös kuulijat!

Kukahan voisi ottaa elämäntehtäväkseen neuvoa ja opettaa äänityöläisiä tässä edelläkertomassani asiassa? Kuinka paljon meneekään asioita hukkaan sillä, että tekstiä ja laulua tulee sellaisella rytmillä, että erkki putosi kyydistä jo alkumetreillä, eikä kyllikinkään sietokyky riittänyt puoliväliä pidemmälle.

TÄMÄ ON TODELLINEN ONGELMA, JOTEN JOKAISEN, JOKA KÄYTTÄÄ ÄÄNTÄÄN TOISTEN HYVÄKSI, ON SYYTÄ PANEUTUA ASIAAN. 

Eduskunnassa, niin vastenmielistä kuultavaa kuin monelle sieltä tuleekin, kuulee selkeää ja harkittua puhetta, sopivin tauoin ja painotuksin. Sekö se lienee sitten ärsyttävän kuulijoita, kun saavatkin selvää. Itsevarmoiksi moittivat heitä.
Sanoma menee perille vain selkokielellä puhuttuna, on kyse sitten näytelmistä, laulamisesta tai radion ja tv:n kautta tulevien ohjelmien toimittajista.

Tässä tämä tällä erää!

Jätä kommentti

*