Ahdistelu ja tytöttely

Viime päivien puheenaiheeksi on noussut taas kerran ahdistelu, josta saavat kärsiä niin naiset kuin miehetkin tai tytöt ja pojat.
Naisten ahdistelu, sanallista suunpieksäntää vai puutteessa elämistä? Epäilen kyllä henkistä köyhyyttä, kun ei osata pitää suuta soukemmalla tai käsiä vaikka omissa taskuissa. Voihan joskus olla kieltämättä myös naisten puolelta tahallista flirttiä, mutta sekin pitää ymmärtää jättää omaan arvoonsa. Ystävällinen voi tai pitääkin olla, mutta tuo kaikenlainen muu kiinnikäyminen, kyttäily, sairaalloista sanailua jne. on asioita, joita en voi käsittää.

Mitenkäs sitten miehet, jotka joutuvat naisten ahdistamiksi. Ihmiset kun ovat erilaisia, niin toisia ei kiinnosta naiset pätkääkään, kun äidistä on eroon päästy tai jos äitiä ei lasketa mukaan. Kenties perheitten yksinäiset lapset eli pojat ovat enemmän naisten eli tyttöjen kohteina. Jos perheessä on omasta takaa sisaruksia, niin silloin varmasti totutaan tasapuolisempaan elämään, eikä ahdistelut ole päällimmäisinä mielessä. Yksinäisen lapsen kohtalo on vain etsiä kontaktia, vaikkapa vain puhekaveria, kun kotona ovat vain vanhemmat ja kun siinä välissä on sukupolvenmentävä kuilu, niin ajatukset eivät satu kohdalleen aina. Samanikäisiä kavereita hakiessa voi tietenkin törmätä tällaiseen ahdistelutilanteeseen. Tosin joskus syntyy aivan tahattomia tilanteita, epäilen, että useimmiten.

Eihän se varmasti mukavalta tunnu, mutta ei sitä kannata lietsoakaan. Tilanteissa on yleensä aina kaksi osapuolta ja kertomukset eroavat aina toisistaan.

Entäs sitten tuo tytöttely? Mennäänpäs aivan alkutilanteeseen ja kaivetaan esiin syntymätodistus. Mitäpä siinä lukee? ”On syntynyt tyttö- tai poikavauva”. Siitä se lähtee. On sitten minkä ikäinen tahansa, niin äidin tyttöjä riittää. On sitten itse äitinä tai täysi-ikäinen, niin naiseksi muuttuminen ei poista sitä tosiasiaa, mitä syntymätodistuksessa on kerrotaan.

Eikä kovin tarvitse lehtiä lukea tai kuunnella iäkkäämpiä naisihmisiä, niin tytöttely on siellä vallalla aivan luonnostaan, eikä siitä kukaan kärsi. Miksi ei? Siksi, kun tytöt ovat tyttöjä ja pojat poikia, eikä se ollenkaan ole mikään haukkumanimitys, vaan oikeammin suuri kunnia. Mitä vanhemmiksi ihmiset tulevat, niin sitä tärkeämmiksi tulevat ne lapsuuden muistot ja silloinhan oltiin tyttöjä ja poikia.”Jonkun äidin ja isän tyttöjä ja poikia”.

Tällaiseen tytöttely-nimittelyyn kannattaa suhtautua pelkällä huumorilla. Kannattaa keskittyä muutenkin vain elämään ja olla välittämättä, jos vaikka joku tytötteleekin. Ei siinä henki mene, eikä synny varmasti pienintäkään arvovaltatappiota. Päinvastainen asettelu lisää itselle vain täysin turhia paineita.

Joka hetki täyttä elämää on tärkeintä. Kaiken muun voi ohittaa huumorilla.

Kommentit

  • p-l

    suomen ahdistuneet feministit ennenpitkää ahdistelevat itsensä ulos oikeitten miesten ja naisten peleistä.

  • plokkariukki

    Mitäs me pojat, tuntuu hyvältä kun joku vielä pojaksi nimittää vanhaa ukkoa. Se on kuulemma se sävy tässä tytöttelyssä kun on melkein aina väärä. Monesti omanikäisiä naisia kun vahingossa tytöttelen, saan vain hyväksyviä kommentteja, vieraskoreuttako, mene ja tiijä? Sovinisti enkä naisen halveksija kummiskaan ole!

Jätä kommentti

*