Asenne ratkaisee – pierupöntössäkin!

Tämänpäivän 3.11. SS A4 – sivulla asiantuntijat käyvät kädenvääntöä siitä, kumpi on enemmän oikeassa pierupöntön suhteen.
“Me tiedämme varsin hyvin …” sanoo professori Markku Laakso, eikä kuitenkaan usko, ettei suolistokaasuista voitavan ennustaa diabetes-riskiä. Miksi? Siksi, kun hänen mielestään ei ole minkäänlaisia todisteita.

Sensijaan toinen professori Jussi Pihlajamäki ei täysin tyrmää menetelmää, vaan kannustaa etsimään uusia tapoja löytää diabeteksen riskitekijöitä. Pihlajamäen asenne on selkeästi positiivisempi kuin Laakson.

Kumpi heistä on enemmän oikeassa? Pihlajamäki, sillä hän todellakin haluaa, että löytyisi uusia menetelmiä. Laakso on vain lukittuna omiin mielipiteisiinsä, eikä näytä edes haluavan saatavan selville vaikka pierupöntön avulla, josko sieltä vaikka löytyisikin pienen pieni nokare, joka auttaisi tutkijoita pääsemään eteenpäin.

En ymmärrä tuollaista asennetta kuin mitä Laakso edustaa. Mitä ilmeisimmin tieteen alalla on menossa samanlainen kilpajuoksu kuin muillakin elämän alueilla. Se, joka tietää vähemmän, kaivautuu syvemmälle poteroon ja pistää hanttiin kaikessa. Laakso ilmeisesti huomasi tuossa asiassa jääneen tappiolle ja sen vuoksi vaikertaa ja vaikertaa.

Pihlajamäellä ei ole mielestään mitään menetettävää siinä, että jos tuo pierupönttö vaikka antaisikin pienenpikkuruisen vastauksen oikeaan suuntaan, hänelle riittää sekin, että tutkitaan ja selvitetään eli käännetään tuo yksi kivi taas diabeteksen selvittämiseksi.

Se, joka on häviöllä, tyrmää kaikki ja kun ei sitä itse keksinyt, niin ei usko, että kukaan muukaan voi keksiä. Ja kuitenkin, ehkä juuri siitä syystä, kun mainitaan Laakson olevan yksi maailman johtavista asiantuntijoista diabetesriskien kartoittajista ja sitten siihen rinnalle ja ohi pyrkii professori vähemmillä näytöillä. Tottapahan tuo ottaa Laaksoa älälle! “Se, joka haluaa, keksii keinot, mutta se joka ei halua, keksii selitykset!” – pätee tässäkin asiassa.

Olisi edes sanonut: “Onpa hieno asia, tutkimukset vain käyntiin!”, mutta tekee asiasta kielteisen heti kättelyssä.
Säälittää, mutta minkäpä sille voi, kun on sellainen, miksi on syntynyt. Ilmeisesti ainut lapsi aikanaan ja kun on joutunut häviölle, on heti suuttunut. En voi käsittää tuollaista noin negatiivista asennetta kuin mitä prohvessori Markku Laaksolla on. “Mene ja tutki”, siitäpähän saatte tutkimuksenne käyntiin ja tietoa, onko pierusta apua vaiko vain kosmeettinen hajuhaitta. Tosin jotkut pierut eli suolistokaasut ovat hajuttomia. Onneksi!

Annankin professoreille ohjeen: “Ennenkuin kumoatte toistenne väitteen tai näkökannan, tehkää itse paremmin, älkääkä jääkö jankkaamaan “en usko, en usko!”

On niin tärkeästä asiasta kyse kuin koko maailmaa vaivaavasta ja lisääntyvästä sairaudesta eli DIABETEKSESTÄ!
Laittakaa viisaat päänne yhteen, tärkeämpää on selvittää asia suomalaisten tieteentekijöitten toimesta kuin jäädä odottamaan jotain vinkuintiaania “Kristofferus Kolumbialaista” asian ratkaisijaksi.

Jätä kommentti

*