Eduskunnasta puuttuu isännän ääni!

Eilen kirjoitin Verraton Virolainen – kirjasta omat kommenttini ja käsitykseni Eduskunnan sisäisestä ja ulkoisesta elämästä. Silloin löytyi siitä talosta selkeä Isännän ääni. Tehtiin päätöksiä, korjattiin virheitä ja saatiin asiat toimimaan. Jos jahkailua esiintyi, Johannes otti asian käsiinsä, piti puheen ja sanoi, että ”nyt on päätettävä!” Ja päätös syntyi. Entä nyt sitten, kun kaiken pitäisi olla kivaa ja kun pitäisi olla kaikille mieliksi, eikä kukaan tunnu ottavan vastuuta tekemisistään. Ilmoitetaan vain, ettei usko sote-asiaan tai …!

Eipä tarvinnut kuin ottaa tämänaamuinen SS käsiini ja lukea sieltä, kuinka Elina Lepomäki ilmoittaa kantanaan vain, ettei usko sote-asiaan ja ettei se varmaankaan tule olemaan sellainen kuin puhutaan eikä tule palvelemaan kaikkia tasapuolisesti, saati ettei se ole täydellinen! Hohhoijaa!

Sitten Harkimo ilmoittaa, ettei vielä sano kantaansa, kunhan vähän vielä seuraa! (Suurempi haukotus kuin Lepomäen kohdalla)

Eihän mitään voi syntyä, eikä mitään saada aikaan, jos vain pyöritellään ja pyöritellään asiaa, jota ei ole olemassakaan. Todella typerää käyttäytymista kansan valitsemilta. Jos joku ei usko (Lepomäki), niin se on hänen ongelmansa, muttei mikään mene eteenpäin pelkkien uskomusten avulla.

Pitää tehdä päätös! Siitä kaikki lähtee ja sen jälkeen, kun nähdään, mitä puutteita siinä on, niitä pystytään korjaamaan. Ei voida korjata mitään pelkkien uskomusten perusteella.

Yhtälailla niin herkkähipiäinen kuin Harkimokin on, niin jos hän todella käyttäytyisi kuten omassa bisneksessään, että päätti tehdä, niin siitähän kaikki lähti liikkeelle. Eduskunnassa on myös pystyttävät tekemään päätös ja seisottava sen takana. Mutta että lähtee taktikoimaan ja katsomaan, mitä virheitä kenties syntyy, että pääsee jälkikäteen sanomaan ”mitäs mä sanoin, ei siitä hyvä tule!”

Ei tietenkään hyvä tule, kun ei kukaan pysty päättämään, kunhan vain aikaa kulutetaan jonninjoutaviin jahkailuihin.

Eduskunnasta puuttuu Isännän ääni. Tuntuu, että siellä on vain keskenkasvuisia kakaroita hiekkakasalla leikkimässä, eikä muuta synny kuin vain kovaa ääntä ja riitelyä asioista, joita ei ole olemassakaan!

Nyt on jonkun todella otettava isännän otteet siellä ja sanottava vain: ”Nyt päätös ja sitten nähdään, mitä korjataan, jos on tarpeen. Ei enää yhtään löysiä, sillä se on loputon suo!”

Väitänkin, että Johannes Virolainen oli viimeinen todellinen Isäntä, joka ilmoitti kaapin paikan Eduskunnalle. Päätöksiä syntyi ja elämä helpottui, kun oli mitä korjata.

Saulilla olisi nyt todella ison nuijan paikka kopsauttaa pöytään ja sanoa: ”Hihat ylös ja töihin, ei Luoja laiskoja elätä!”

Jätä kommentti

*