Ei hyvältä näytä! Vai näyttääkö?

Ihminenhän on ahne luonnostaan ja mikä on itselle tulevaa, on aina parempi kuin että se menisi toiselle.

Rakennetaan valtavia tehdasyksiköitä ja viimeaikoina juuri metsän hyötykäyttöä ajatellen. Selvitykset tehdään ja päästään markkinoimaan: Maailman suurin …ja sitten nostellaan maljoja ja paukutellaan henseleitä. Onkohan aihetta?

Tämän talven säät ovat aivan erilaisia kuin voitiin kuvitellakaan verrattuna ”entisiin ja hyviin”. Maapohjassa ei ole routaa, vesi virtaa puroissa, maa on vetistä. Pienet pakkasjaksot eivät pysty puremaan lumen läpi. Metsäkoneet jauhavat maaston siihen kuntoon, että …ohhoh. No, puutavara saadaan metsätien varteen, mutta sitten tuleekin ongelma. Pohjat eivät kestäkään valtavia autoja. Puut odottavat pinoissa.

Mistä tämä äkillinen ongelma on syntynyt? Mitä ilmeisimmin siitä, että ihminen ahneuksissaan haluaa kehittää aina vain suurempia kuljettimia eli puurekkoja, jotka sitten eivät kykenekään toimimaan ja hakemaan puuta metsästä. Miksi näin on? Miksei riitä jonkin verran pienemmät ajoneuvot, jotka pystyisivät kulkemaan myös tämäntalvisissa olosuhteissa ja noutamaan puut jatkojalostukseen?

Kun pitää olla todella ahne, niin siitähän tämä johtuu. Pienemmillä ajoneuvoilla puut olisivat jo siirtyneet aikapäiviä sitten.

Tästä ylisuurista ajoneuvoista seuraa sitten sitä, etteivät tienpohjat kestä edes kunnolla valtateillä. Niitä pitää alkaa vahvistamaan. Ja jostainhan sekin raha on pois, vaikkapa näistä tämän talven liukkaitten kelien hiekoituksista.

Miten sitten suomalaiset metsät? Mitä kaikkea ne kestävät? Puuta pitää kärrätä jo valtavia määriä Venäjän puolelta. Suomalainen luonto kestää aikansa, ei se kaikkeen repeä. Kuvitellaan taas työpöytälaskelmissa, että kaikki menee niinkuin on suunniteltu, mutta väitän ja epäilen, ettei niin mene.

Ei missään asiassa jatkuvasti päästä eteenpäin siten kuin suunnitellaan ja luonnon kestokyvyssä on rajansa. Näkyvät jo Etelä-Afrikassa joutuvan juomavettä säännöstelemään, kun pohjavedet ovat niin alhaalla, ettei enää perustarpeisiin riitä.

Ihminen ei näköjään koskaan opi, ahneuksissaan ja omaa etua ajaessaan unohtaa sen, että maapallo on yksi kokonaisuus ja koska kukaan ei tiedä, mitä tulevaisuus tuo tullessaan, vaikka tähän saakka on menty, onnella, eteenpäin.

Onhan tämä nähty jo tänä talvena, ettei ole olemassa käsikirjoitusta luonnon sietokyvylle. Se raja tulee yllättävän nopeasti vastaan. Suomen luonto on hyvinkin haavoittuvainen ja sen vuoksi kannattaa mieluumin toimia säästellen kuin rohmuten.

Sitten ollaan autokantaa uusimassa vauhdilla sähkökäyttöiseksi. Mistä siihen sähkö? Ei muuta kuin uusia atomivoimaloita rakentamaan, ei sellaista määrää sähköä pystytä missään nykyisissä voimaloissa tuottamaan. Mitä tästä sitten seuraa? Uusia riskitekijöitä maapallon saastuttamiseksi.

Eikö riitä, että olemassaoleva polttoainekäyttöinen ajoneuvokanta laitetaan rajoituksilla siihen tasoon, ettei ilmakehään kerry enempää saasteita. Eihän siihen muuta tarvita. Päästörajoitukset autoille riittävät, jolloin ei tarvita lisää voimaloita sähköä tuottamaan.

Ja kun jokainen huolehtii omista roskistaan, ei siihenkään muuta tarvita.

Ihminen kuvittelee olevansa viisas, viisaampi aina kuin edesmenneet ja aiemmat sukupolvet, mutta miten on käynyt? Talot homehtuvat ennenaikaisesti, ei edes rakennuksia pystytä tänä päivänä rakentamaan niin, että sisäilma pysyy puhtaana.

Ja sitten ruvetaan sähkö- ja robottiajoneuvoja puuhaamaan. Hölmöläisten hommaa! Ensimmäinen onnettomuus kun tapahtuu, ettei robotti tajunnutkaan naapurin pihasta kissan perään kirmaisutta Rekkua!

Jos asutus alettaisiin alusta ja robottiauton ehdoilla, niin siinä tapauksessa voisi tuokin yhtälö toimia. Mutta kun maapallolla eletään luonnon ehdoilla, niin ei niin viisasta ihmistä ole syntynytkään eikä synny, joka pystyy ennakoimaan asiat vuosien ja vuosisatojen päähän.

Mihinkä sitten ihminen, jos robotit tulevat kaikkialle? Ei mihinkään. Hän kuolee tarpeettomana pois, syntyy se yhdyskunta, jota on aina mielikuvituksissa ihailtu ja joka sitten kuulemma Mars-planeetalta tai ulkoavaruudesta löytyy. Ei tarvita enää Legoja, eikä muitakaan leluja. Robotit valloittavat maapallon ja ihminen raivataan tieltä. Niinhän siinä tulee käymään, eikö vain?

Ei varmasti! Ei kukaan ole niin tyhmä, että suunnittelee itsensä täysin tarpeettomaksi vai onko joku?

Mistä tämä kirjoitus alkoikaan? Siitä, kun tehdään liian valtavia puutavaran kuljetusautoja, ettei luonto kestä. Niinpä, ei se kestä jatkuvaa valtavaa hakkaamistakaan. Raja tulee vastaan puuntuotannossakin, vaikka nyt näyttää siltä, että Suomessa puuta riittää ja että puu kasvaa nopeasti, niin vielä nopeammin kaikki tämä on tuhottu.

Ilmavirrat alkavat kulkea vapaammin, kun on vain aukkoja toisen perään ja taimikoita, joita hirvet ja muut eläimet pistelevät poskeensa.

Peli pitää viheltää poikki, vaan kuinka sen teet? Työt loppuvat, kun toiminta pysähtyy. Mistä sitten rahat ruokaan?

Tulevaa kesää ei kukaan tiedä, viime vuosi iski viljelijöitten elämään suuren loven. Sateinen ja märkä syksy tuli, vaikkei kenenkään työpöydän piirroksissa sellaista näkynyt. Eikä näkynyt niitä liukkaita kelejä, jotka tuottavat vaikka millaisia onnettomuuksia. Kun Destia on kerran päättänyt, ettei Suomessa ole jäisiä teitä, niin niitä ei sitten ole. Destia pyyhkii valituksilla jos vaikka mitä, mutta kun on luokitus olemassa, niin se on ja sillä selvä.

En tiedä, missä labyrintissa tuon viraston työntekijät elävät, kun eivät kulje eivätkä usko, että kelit voivat olla yllättäen aivan muita, mitä ennakkosuunnitelmissä on ajateltu. Vastuuta eivät kykene, eikä heidän tarvitsekaan ottaa. Virasto on lainsuojeltu laitos, eikä siellä kukaan tee koskaan sellaisia virheitä, että käräjille pitäisi. Autoilijoissahan se aina on vika, kun joku luistelee tieltä ja aiheuttaa kolarin. Niinhän ne poliisien kirjoituksetkin ensiksi alkavat: Epäillään kuljettajaa … muttei koskaan ole epäilty Destian eli tieverkostosta vastaavaa yritystä. Ei koskaan!

Kuten taas huomasitte, luonto elää omaa rytmiään, eivätkä mitkään byrokraatin mielipiteet tai suunnitelmat paina vaa’assa yhtään mitään. Ei mitään!

Kaatopaikat pursuvat ”kaksi kolmen” hinnalla vai oliko se ”kolme kahden” hinnalla olevia tuotteita, muovia, kaikenlaista turhaketta. Koneitten valmistajat tekevät laitteita, joilla on vuoden mittainen tai sitten takavalotakuu. Tehdään vain näköisversioita, että saadaan mahtava taloudellinen hyöty!

Siitähän tämä kaikki johtuu, isot tukkirekatkin samassa jonossa: Että saadaan mahtava taloudellinen hyöty. Kuka siitä hyötyy? Ei ainakaan ajoneuvon omistaja, kenties ne tehtaat ja laitokset, mihin puuta kuljetetaan. Ajoneuvon omistaja-ressukat tekevät ympäripyöreää päivää saadakseen lainat maksetuiksi vain sen johdosta, että pysyisi hengissä ja että kravattikaulaiset isot pomot pääsevät valokuviin ja lehtien sivuille kehumaan, kuinka ”taas tehtiin valtava positiivinen tulos”.

Metsä ja luonto eivät vain kestä missään tätä kaikkea tuhoamista ja kuormitusta ja se tilanne laukeaa pahasti sormille seuraavan 20 vuoden aikana. Niin siinä tulee käymään. Mistä mie sen tiedän? Tiedänpähän vain tai ainakin ennustan, sillä ahneella on ruskeansävyinen loppu. Maapallo tuhotaan vain rahanahneudella. Miten käy ökyrikkaille? Samalla tavoin kuin muillekin: kuolevat, ei siinä sen pahemmin käy.

Ei siis hyvältä näytä! Vai?

Jätä kommentti

*