Eikö kaikilla olekaan 24 h/vrk

Viime päivinä on käyty keskustelua mm. lasten lukuharrastuksesta, vanhempien osallistumisesta lapsille lukemiseen, lasten kirjojen määristä ym.

Ihmeellistä, sanon. Mihin katoaa se aika, kun vanhemmat ovat lastensa kanssa kotona? Meneekö se kaikenmaailman näpelöintilaitteitten, töllöttimen seuraamiseen. ”Hei, odota vähän, luen kohta” on yleisin lause kotona. ”Teen tämän ja sitten luetaan”. ”Nyt en ehdi, mene isäs luo” tai ”en jouda, pitää laittaa ruokaa”, jne. Selityksiä on, mutta pieni istahtaminen ei vie ketään eikä mitään perikatoon. Se on ajan investointia.
Miksi ei ole aikaa lapsille, esim. lukea ääneen heille kirjoja. Olkoonpa vaikka, että vanhemmat ovat ylpeitä siitä, kun ”meidän poika oppi lukemaan jo 4-vuotiaana” jne.

Ei sillä ole mielestäni mitään tekemistä sen kanssa, että ymmärtääkö lukemansa tekstin vai onko se vain sanojen läpikäyntiä. Kyllähän miekin osasin lukea jo ennen 5-vuotissynttäreitäni, mutta tuskin ymmärsin puoliakaan siitä, mitä luin. Sujuvasti kylläkin, mutta vaikka silloin 1950 luvulla kaikki kotiaskareet ottivat aikansa, siitä huolimatta riitti aikaa lapsille ja lukemiselle. Ja sitä lukemista onkin riittänyt sen jälkeen. Ensin omille lapsille ja heidän perillisilleen. Ja kuinka silmä kirkkaana kuuntelevat ja kyselevät, kun eivät kaikkea ymmärrä. Vaarillekin hyvä oppitunti. Ja kun kirja on pöydällä ja niitä on oppinut selailemaan ja lukemaan, vanhempana se on aina vain helpompaa.

Ääneen lukeminen ja sanojen ja asioitten selittäminen lapselle on todella tärkeää. Siitä syntyy perusta koko elämälle. Kirjoja on valtavasti, uusia tulee joka päivä. Kun opintielle lähtevät ja ammattikirjallisuuteen joskus tutustuvat, onpahan helpompaa etsiä kirja käsiin ja katsoa sieltä.

Nyt tietenkin ovat sähköiset laitteet hyvänä apuna, mutta pitää sieltäkin osata etsiä ja lukea.
Ääneenlukemisessa on kaiken lisäksi se hyvä puoli, että äänimuisti on yksi tärkeimmistä. Ääneenluettu teksti jää soimaan mieleen ja helpottaa muistamistakin. Jos sensijaan on hiljaa itsekseen käynyt asioita läpi, voi siinä kesken kaiken miettiä aivan muita asioita. Mitä siitä jää silloin mieleen? Sen ja sen tekstin kohdalla muistin, että huomenna on kaupasta tuotava tulostimen väriä. Ja sitten taas jatkuu hiljainen lukeminen, joka katkesi ja aiempi teksti pitää käydä uudelleen läpi.

Helpoin tapa selvitä lasten kanssa on laittaa telkkari lastenohjelmille ja syventyä omiin tekemisiinsä. Eipähän tarvitse muuta lastenvahtia. Jos aina väistellään vastuuta lasten kasvattamisessa, seurustelussa heidän kanssaan ja lukemisessa, sen siitä sitten saa palkakseen, kun ovat täysi-ikäisiä ja ovat kyselemässä, kun ei oikein itseään huvittaisi lukea ja kuitenkin pitäisi.

Kyllä jokaisessa perheessä on se 15 minuuttia käytettävissä lapsille lukemiseen. Se on vain kiinni halusta. Jos se ei aina niin mukavalta tunnu, niin mitä siitä. On vain mentävä hetkeksi pois mukavuusalueelta ja investoitava lasten tulevaisuuteen lyhyt aika päivässä. Se tulee varmasti korkojen kanssa takaisin. Enkä tarkoita tyttöjä, jotka neitoina kopsuttelevat kotiin, vaan se ilo ja hyöty, minkä lasten tulevaisuuteen sijoittaa, sen saa korkojen kanssa takaisin.

Ääneenlukeminen kasvattaa samalla myös erilaisiin ammatteihin, esimerkiksi kulttuurin tai opettamisen saralla. Kun on lapsena oppinut kuullun ymmärtämisen, elämä on aina helpompaa.