Eivät taida oppia koskaan?

Joka päivä on juttuja hurjista ylinopeuksista. Moottoritiellä kuvitellaan voitavan ajaa mitä nopeutta tahansa. Pahimmoillaan kaaharit ajavat taajamissa, missä on paljon muuta liikennettä.
Mikähän lienee mielessä näillä kuljettajilla. Kaikki eivät ole nuoria, vaikkakin suuri osa. Eikö todellakaan järki sano mitään: Kun ajetaan ja jäädään kiinni, siitä hetken hurmoksesta joutuu maksamaan liian kovan hinnan. Menee ajokortti, joutuu käräjille, saa hillittömät sakot ja väitän, että suuri osa nuorista joutuu suuriin maksuvaikeuksiin. Asiat eivät jää siihen, vaan ne seuraavat läpi koko elämän tavalla ja toisella.

Autoja viritellään ja mitä kovemmat äänet, se on kuskin ja muitten kyytiläisten mielestä todella “must!” Höpöhöpö!
Äly ei seuraa mukana, kun tuollaista kohellusta harrastetaan.

Kuinka paljon on tapahtunut tapaturmia tuollaisten kohellusten vuoksi. Osalta on henki mennyt, kuski jos on selvinnyt hengissä, niin syytteitä ja tuomioita luetaan aivan liian paljon sekä korvauksia.

Tietenkään nämä “sankarikuskit” eivät osaa ajatella sitä, ettei heille satu, vaan toisille. Ketä ne ovat, onkohan heistä lista valmiina?

Jos nuoriso autoillaan, eivät motoristit ole sen huonompia. Enpä ole tavannut tien päällä sellaista kaksipyöräistä, joka noudattaisi todella rajoituksia eikä ohittelisi sulkuviivojen kohdalla. Mopoilijat aivan sama juttu, ei mitään tolkkua taajama-ajelussa. Kaahataan kuin heikkopäiset on alla mopo tai mönkijä. Vauhti hurmaa varsinkin takana istuvan neitokaisen. On varmaan hienoa olla kaverin kyydissä, joka talviliukkailla ajelee mutkilla yleisiä teitä, taajamissakin. Varmaan saa pusun palkaksi taidoistaan. Siis aivan älytöntä. Sitten tulee itkut, kun sattuukin jotain “sankarille” jonka piti olla todella taitava.

Entäs sitten ne itkuiikat, jotka työkseen ajavat, mutta sitten vapaa-ajallaan nau’uttavat rengasta, ajavat älyttömillä nopeuksilla ja kiinnijäädessään tulee todella itku: “Kun tarvitsen ajokorttia työssäni!” Oikeuslaitoksen ei tarvitse kuunnella näitä valituksia, vaan raaka peli ja kortti pois. Eivät ne muuten opi.

On sitten minkä ikäinen hurjastelija tahansa, niin sama tuomio kaikille.
Näyttämisen halu tuntuu olevan pahin sairaus tien päällä. Nopeusrajoitusten noudattaminen on pahinta, mitä suuri osa tietää. Ja jos vielä naapuri sattuisi kuulemaan, että on noudattanut moottoritielläkin rajoituksia, niin alkaa naureksimaan.

Kenelläkään muulla kuin hälytystehtävissä olevilla ajoneuvoilla on oikeus ajaa välittämättä rajoituksista. Heidänkin pitää siitä huolimatta seurata muuta liikennettä.

Missähän tulee se raja vastaan, että häviäisi tuollainen älytön kaahaaminen? Entisajan LP – Liikkuva Poliisi oli sitä varten ja nyt kun se on lakkautettu ja poliisien virkoja täyttämättä, niin älytön liikenne on saanut jalansijaa aivan liikaa. No, loppuu tuo kaahaaminen heidän kohdallaan ainakin silloin, kun henki menee itseltään kuljettajalta. Täysin turhia kuolemia nuokin.

Onneksi poliisi ehtii jonnekin ja saa kiinni älyttömät, ennenkuin tapahtuu peruuttamattomia hengenmenoja.

Mutta mikä on naurettavinta tuossa kaahareitten toiminnassa?

Jopa mopoilla lähdetään karkuun poliisia! Ja kaikki muutkin karkuunlähtijät tavoitetaan. Onhan siellä joukossa sitten niitä huumehörhöjä ja rattijuoppojakin, jotka kuvittelevat olevansa sankareita, joita poliisi ei tavoita.

Suomessa on onneksi lähes 100 % kiinnijääminen, joten karkuun ei kannata lähteä. Sakkolappuun ilmaantuu vain useampi nolla perään sitä mukaa. Mutta mitä ilmeisimmin, olen aiemminkin siitä maininnut, että sakkolapussa olevat numerot ovat ainoat, joita kaaharit tunnistavat. Eivät muita. Jopa satasen rajoitusalueella nopeuden pakkomielteisesti ylittävät eivät todellakaan tunne liikennemerkkejä tien varresta. Jos se 100 on mainittu paperiversiossa, se tunnistetaan. Harvoin kylläkin sakko on tuon verran, vaan monta kertaa suurempi.

Ne numerot uppoavat kenen kaaliin tahansa ja ehkäpä niin, että jopa käämit palavat! Palakoon, kunhan vain oppivat liikkumaan liikenteessä, kuten säännöt määrittävät!

Jätä kommentti

*