”Päistikkaa”,
sanoi kärpänen,
kun lensi päin
päissään olevaa tikkaa
ja muistutti aivan
lutikkaa.
Ja tuo tikka,
suorin vartaloin
täydessä kierteessä
kantoon pystyyn.
Siinä oli sen
pituinen se,
tikka.
Ja kanto kova
kuin elämä.