Ennen ja jälkeen Joulun

Pukille on kirjoiteltu ahkeraan ja toivomuslistat täynnä mitä erilaisimpia tavaroita.

Muuan perikunnan jäämistöstä löysin sattumoisin muutamia lasten kirjoittamia kirjeitä, 1950 – luvulta lienevät.
Erilaisia tarpeita molemmissa. Poikkeavat varmaan aika lailla tämänpäiväisistä tarpeista, mutta sopivaa ajankuvaa niissäkin on. Selvensin kirjeet tähän konetekstiin, kun olivat käsinkirjoitettuja ja jätetty vanhemmille, jotta muistavat postittaa edelleen. Varmasti muistivatkin, vaikka löytyivät jäämistöstä. Pukki on yhtä salaperäinen kuin aina ennenkin.

“Hei pukki! Mie lähetin siulle toivekirjeen. Siihen olin kirjoittanut vaikka mitä, mutta kun sitten tapasin yhden kaverini, Pekan, niin häneltä oli unohtunut lähettää. Kotona oli ollut muta huolta, niin ei sitten muistanutkaan viedä postilaatikkoon. Oli niin suruissaan kaikesta ja arveli, ettei saa tänä vuonna yhtään lahjaa. Ajattelin, että älä tuo minulle kuin yksi lahja ja sitten vie yksi niistä toiveistani Pekalle ja hän toivoo pikkuautoa! Sitten hänellä on pikkusisko, Elina, se hänen toiveensa oli siinä samassa kuoressa. Olivat niin surullisia, joten kun minun pikkusiskoni, Ulla, oli myös toivonut useampaa, niin et tarvitse tuoda kuin yhden hänelle ja niistä hänen toiveistaan jos voisit viedä Elinalle sen nuken ja erityisesti pitää mollamaijoista! Ei minulla muuta olekaan tai jos kerrot tontuille terveisiä ja muorille myös. Tule sitten jouluna meille. Sinähän tiedät osoitteen, kun kävit viime vuonnakin, vaikkei sinulla silloin ollut aikaa jäädä. Olit vain jättänyt lahjat oven taakse. Kyllä minä ymmärrän, kun on niin monta paikkaa jouluna käydä.”

“Jussi 8 v”

Ai niin, se Pekan ja Elinan koti on siinä meijän kodin vieressä, se harmaa hirsitalo. Ei se huono ole, vaikkei ole maalattu, jätä siihen lahjat oven taaksi. Lupasin heille! Kiitos!
” Sama “”

Sitten toinen:

“Rakas Joulupukki!
Anteeksi, kun häiritsen. Sinulla on varmasti paljon tärkeämpiäkin asioita hoidettavana kuin tämä minun kirjeeni.
Meidän perhe on muuttanut sillä välin, kun lähetin sen toivekirjeeni yhdessä veljieni kanssa. Enkä ole varma, ehtiikö tämä kirje ja osoitteeni ajoissa. Ettet vain mene siihen vanhaan osoitteeseen. Siinä kun ei ole enää taloa. Se meidän talo paloi viikko sitten ja jouduimme muuttamaan toiseen paikkaan. Piirsin kirjeen mukaan kartan, että osaat tulla.
Tämä meidän koti on nyt väliaikainen ja ehkäpä saadaan vielä oma koti. Äiti ja isä ovat enemmän suruissaan, kun siellä paloivat kaikki meidän perheen tavarat. Ne valokuvat, jotka on sinustakin otettu ja kaikki. Päällysvaatteitakaan ei oikein kunnolla saatu, mutta onneksi naapurista antoivat. Kun on talvikin.
Siinä minun kirjeessäni oli toivottu vaikka mitä, mutta nyt niillä ei ole enää merkitystä, joten voit ne lahjat antaa toisille. Yksi toivomus minulla kuitenkin on, että toisit meille oikein hyvät ja lämpöiset villasukat, kun tämän kodin lattiat ovat niin kylmät ja vetoiset.
Äiti, isä ja mummo eivät tiedä tästä kirjeestä mitään. Halusin sen takia kirjoittaa, kun heillä on nyt niin paljon tärkeämpiäkin asioita mietittäväna.
Sitten, ettet ihmettele, mitä jalanjälkiä on papereissa. Minä sanoin yhtenä päivänä kotona, että “haluan teidän kaikkien jalat piirtää paperille”, mutta en kertonut, minkä takia. Niistä piirustuksista muori varmaan saa selvää ja osaa neuloa, jos ehtii, meidän perheelle kaikille uudet sukat.
Meitä on kaikkiaan seitsemän ihmistä, kun on isä, äiti, Joona, Kalle, Reetta ja minä Pirkko sekä mummo, joka asuu myös meillä, kun hänellä ei ole enää omaa kotia, eikä jaksa asua yksin.

Kuten huomaat, minä olen oppinut kirjoittamaan ihan hyvin. Minä olen jo kymmenvuotias ja ainekirjoituksesta olen saanut koulussa kymppejäkin. Opettaja on aina lukenut minun aineeni ja kehuu, kuinka minä olen huolellinen. Nyt minä innostuin taas vähän liikaa lörpöttelemaan. Anteeksi joulupukki.

Tervetuloa!
Pirkko

Vielä: Ne sukat saa olla vaikka minkä väriset ja vaikka ihan kirjavatkin. Sama.”

Sitten muuan pojan kirje, joka oli jo lähetetty varmaan edellisen joulun jälkeen ja toiveita samalla seuraavaksi jouluksi.

“Hyvä puki minä kiitän snua siitä paketiutosta. Se ol jusr ssellane, un olin tovonut. Täsä on sitte valmiiksi tovmus ens joluksi vaika rekkauton ja siskle uuven nuken kun siltä lahjanukelta lähti jo pää irti eikä iskä tai äiskä saanu sitä korjattua. Ostettii kaupasta uus nuke, itkevä ja naruava. niin ja äiskäle uuvet tossut vanhat palo, iskä heitti ne vahingoossa uunii roskiin mukan. Iskäle uuvet rukaset, ko vanhois on jo reikijä vaika kuinka paljo. äiti miist aina sanoo iskäel, ei se välita. sit ens jolun vast, ei aikasemin.

Tervrisin jaako 5 vutoa”.

Vielä yksi kirje, joka on kirjoitettu heti joulun jälkeen ja hyvissä ajoin ennen seuraavaa joulua.

“Hyvä joulkuppi!
Kiitos kännistä, oli mukava, kun sinula oli aikaa istua meilä ja kuunella, kun me lauloime Kertunn kansa. Ekö sinustakin olut haskaa? Ne lahjat mitä minä oln tovnut, oli juri sellasija jotka halusinki paitsi se nukke. Ihna hyvä se oli, mutkun sinä et tainut enää muistaa kun kirjotirn snule, eten minä leiki mukeila vaan se on tuo minun isosikso Kerttu. Ei se mitään, minä vahdoin Kertun kansa lahjoja ja sitten sain paremman.
Kyllä se meijän mummo on ihan kiva, eikä se täläkään kertaa suutunut ennää. Se oli hyvin iloine niistä vilalapsista. Äiti ja isä läheteävät terveisijä myöski. Hyvtä olivt hejän lajhatki. tulenthan siten nesijouluna uuvelleen. muista sitten, että minä olen silloin jo isopoika ja että Kertullle ne muket. niiei tarvihe kirjottaa ennää.

Tervesin reino
Koeta saaha tästä selveää. minä olen opetleut kirjotaman nopesti, eikös oleki ihanhyvvää”.

Mitähän noista kirjeistä seurasikaan? Kenties iloinen mieli ainakin.
Toivottavasti tänäkin vuonna pukki tuo oikeita lahjoja. Kenties myös saa palautetta edellänäkyvällä tavalla. Ehkäpä kaikki eivät toivokaan monia lahjoja. Yksi hyvä vasta kymmentä huonoa, joten määrä ei ratkaise vaan laatu.

Oikein iloista kohtaamista joulupukin kanssa teille kaikille! Niin, olenhan miekin tuurannut pukkia monia vuosia, monesti on soittanut, että “jaksaisitkos taas lähteä, kun minulla on niin kiire!” Ja olenhan mie lähtenyt. Nyt on kenties aikaa katsoa vain sivusta, kun pukki käy ja tuo lahjat.

Mitähän mie saan? Olen mie koettanut olla kiltti koko vuoden.

Jätä kommentti

*