”Entäs jos” tai ”Mitä sitten”

Elämä on mielenkiintoista, kun koko ajan pitää tehdä valintoja. Ei ole olemassa hetkeäkään, ettei joutuisi siihen. Onko lapsi tai aikuinen? Siinä on sen verran eroa, että lapset ovat vanhempien vastuulla täysi-ikäisiksi. Sen jälkeen omillaan.
Luin muutaman kuukauden takaisen artikkelin. Siinä kerrottiin, että ”Ensimmäinen tuhatvuotiaaksi elävä ihminen on jo saattanut syntyä”. Olisiko se mahdollista? Vastausta ei ole, mutta herkästi ajatellaan, ettei se ole. Monethan kuolevat jo kohtuun, osa ennen ensimmäistä ikävuottaan. Vanhimmat tällä hetkellä elossa olevat ovat liki 120-vuotiaita. Siitä on kuitenkin yli 880-vuotta uutisen ajatukseen. Elämäänsä ei kaikilta osin voi kukaan vaikuttaa.

Entäs jos se olisi mahdollista, niin mitä sitten? Voisi ajatella, etteivät kaikki ihan helposti mahtuisi maapallolle tai sitten meren päälle pitäisi rakentaa asuntolauttoja. Mikä määrä vetta tarvittaisiin joka päivä? Riittäisikö maapallon vesivarannot? Entä maaperän ravinteet ja ruoka-aineet? Työpaikat eivät olisi kiven alla, kun suurta määrää ihmisiä varten tarvittaisiin esimerkiksi ”personal trainereita” paljon enemmän.

Entäs jos? Mielenkiintoinen kysymys häilyy mielessä joka päivä, siitä saakka, kun on saanut tehdä omia valintoja. Ei tarvitse ottaa kantaakseen koko maapallon iloja ja murheita. Aika sen näyttää ja parasta keskittyä tähän hetkeen ja omaan pieneen historiaan.

Otanpa esimerkin:
Entäs jos olisinkin uskaltanut sanoa koulutarkastajan perästä numerot 20 – 1, kun kerran osasin toisin päin. Olen jouluna eli loppuvuodesta syntynyt ja käytännössä vuotta nuorempi kouluun mennessä. Samana vuonna syntyneet menevät samalle luokalle. Koulutarkastajan luona käydessäni äitini kanssa, olin silloin 5-vuotias. Entäs jos olisinkin päässyt kouluun vuotta aiemmin ja vaikka osasinkin lukea, niin mitä sitten? En varmaan olisi muuten ollut vielä tarpeeksi kypsä aloittamaan koulunkäyntiä, olisi saattanut tulla takapakkia monta kertaa. Nyt tässä iässä sillä vuodella ei ole enää mitään merkitystä. Eläkkeelle olisin päässyt joka tapauksessa saman ikäisenä eli säädetyssä ajassa.

Toinen esimerkki lapsuudestani:
Oli koulujenväliset hiihtokilpailut joskus 1950-luvulla ja osallistuin 3-4 luokkien poikien sarjaan. Sijoituin sijalle 72, kun suksi lähti muutaman kerran pois jalasta ja pari kertaa upposin kaatuessani pehmeään lumeen, etten ihan itsekseni olisi ainakaan niin nopeasti päässyt pystyyn. Entäs jos olisinkin pystynyt tekemään virheettömän suorituksen ja sijoitus olisi ollut aivan muuta. Mitä sitten? En varmaan olisi saanut niin paljon kannustusta, kun urhoollisesti suoritin kilpailun loppuun vastoinkäymisistä huolimatta. Tuskinpa se sijoitus ja suoritus olisi jäänyt mieleenikään. Sen tiedän, että se kasvatti luonnetta, kun en halunnut jättää kesken.

Joka päivä joudutaan miettimään tahtomattaan milloin mitäkin asiaa, oltiin opiskelijoita, työssäkäyviä tai eläkkeellä. Entäs jos otan tämän; entäs jos haenkin sinne, enkä tuonne, mihin aiemmin meinasin. Entäs jos?

Kun tuota kysymystä pyörittelee mielessään, niin samalla on syytä miettiä mahdollisia seuraamuksia. Aina tulee eteen monta vaihtoehtoa.

Kyse on oikeastaan ”Talvisodan taktiikasta”.
Otin tämän käyttööni aikanaan elämäntyössäni liikunnanohjaajana kuntasektorilla. Siellähän on tunnetusti monta mielipiteen esittäjää ja monta viisaampaa. Kun tein ehdotuksia, mietin jo valmiiksi monta eri vaihtoehtoa, jos esitystä ei hyväksytty siinä muodossaan. Valmistauduin siis muutokseen eli ”koukkasin vihollisen heikkoon kohtaan”, kuten talvisodassa tehtiin, eikä suinkaan suinpäin rynnännyt kohti ja kärsinyt tappiota. Suomalaisetkin tekivät niin hyvällä menestyksellä, kuten sotahistoriassa kirjoitetaan.

Aina kannattaa puntaroida asioita ja miettiä valmiiksi seurauksia. Ei kannata jäädä vain yhteen, vaikka tietyllä hetkellä onkin valittava monista yksi.

Jos tuntee tekevänsä mielestään oikein, ei tarvitse välttämättä miettiä kysymystä ”Mitä sitten”.

Jos joku elää tavallaan ja kenties tietoisesti tekee epäterveellisiä valintoja ruokailunsa suhteen, voi olla, että joutuukin sitten seinää vasten ja miettimään ”Voi kun en älynnyt silloin. Entäs jos olisinkin jättänyt sen ja sen jutun pois, niin voisin olla terveempi”.

Mielestäni on parasta elää juuri tässä hetkessä, tehdä siinä tilanteessa mielestään sopivimman valinnan ja olla omiin ratkaisuihinsa tyytyväinen. Aika näyttää sitten, minkä ikäiseksi elää, kun jokaisella on vain yksi elämä ja kaikki ratkaisut eivät ole omissa käsissä elämän pituuden suhteen.

Mie joskus laitoin ”tavoitteeksi” elää 125-vuotiaaksi. Se on pitkä tarina, miten tuohon päädyin, mutta oli miten tahansa, jos näin terveenä saan olla kuin nyt olen, niin kaikki voi olla mahdollista. Saan laulaa ja auttaa toisia jaksamaan. Olen onnellinen juuri nyt kaikkien niiden valintojen suhteen ja tasapainossa kaikin puolin, joita olen näiden 70 vuoden aikana tehnyt. Historiaa ei voi muuttaa, tulevaisuuteen voi vaikuttaa ottamalla opiksi omasta mielestään tekemistä vääristä valinnoista. Jokainen tekee omat valintansa.

Siitä huolimatta kannattaa miettiä valintoja tehdessään: Entäs jos … ja mitä sitten? Kerralla ei voi tehdä montaa valintaa.

Tuhatvuotinen elämä? Hän näkee sen, joka sen saavuttaa. Elämä on elämistä varten, kaikki vaikuttaa kaikkeen. Pääasia on, että on itseensä tyytyväinen ja tekemiinsä ratkaisuihin. Vääriä ratkaisuja ei ole, on vain ratkaisu ja valinta, jonka voi korvata. Jos ei tee mitään, niin sekin on valinta. Kovin paljon ei voi sitten elämältä odottaakaan.

Mielenkiintoista nähdä, mitä sitten tapahtuu, kun seuraavan kerran mietin: Entäs jos?!

Jätä kommentti

*