Valtakunnan ykköspäivälehdessä annettiin elämänohjeita ja kehoitettiin valitsemaan ne, joita kannattaa noudattaa.

Siinäpä sitä sitten ollaan. Kuka sen tarkemmin tietää, mikä ja mitä kannattaa. Ei muuten kuin yrityksen ja erehdyksen kautta.

Samassa artikkelissa puhutaan myös epäonnistumisista ja täydellisistä suorituksista ja asioista. Mitä ne sitten ovat? Olen monesti kirjoittanut ja puhunut, ettei täydellistä suoritusta ole olemassakaan, sillä aina joku toinen tulee ja tekee paremman. Ruoka-asioissa jokaisen omatekemä on aina täydellinen, siihen ei tarvita kenenkään muun mielipidettä. Täydellisyys onkin siten makuasia.

Mitä sitten on epäonnistuminen? Se on yksinkertaisesti vain se, ettei tee mitään. Ettei edes yritä tehdä. Jos ensimmäisellä kerralla vaikka kirveenvarresta tulee keppihevonen, niin mitä siitä. Se on sillä kertaa sennäköinen, eikä suinkaan epäonnistunut. Vain tekijä tietää sen ja nauttii siitä suunnattomasti. Ulkopuolisten arviot on syytä jättää aina omaan arvoonsa. Seuraavalla kerralla voi tehdä sitten erinäköisen ja sekin on taas onnistunut.

Urheilusuorituksessa pätee samat lait. Jos jättää suorituksensa väliin peläten sen epäonnistuvan, se on epäonnistumista. Jos tekee kaikesta huolimatta suorituksen, se on onnistumista ja tulos sillä hetkellä ja tekemisellä tietynoloinen ja jos se ei miellytä, voi tehdä toisella kertaa paremmin.

Yhtälailla viimeaikojen sote-keskustelussa on käynyt samalla tavalla. He, jotka ovat päävastuussa, tietävät kyllä, mitä ovat tekemässä. Ei sellainen sote-ratkaisu ole epäonnistunut, jota ei ole olemassakaan. Pitää ensin saada aikaan jotain ja vasta sitten päästään näkemään, mitä pitää korjata ja mikä on hyvintoimiva.

Ei mitkään arviot millään elämän osa-alueella päde mihinkään asiaan, vaan vasta tehdyt ratkaisut ja niitä voidaan aina korjata sen mukaan kuin hyvältä tuntuu.

Hesarin kirjoittaja mainitsee vielä: ” On mahdotonta elää epäonnistumatta kertaakaan, paitsi jos valitseeaina niin varman päälle ja varovaisesti, että elämä jää kokonaan elämättä – ja sehän vasta epäonnistumista onkin!”

Ei pidä kaikitellen paikkaansa. Vaikka valitsee kuinka varovaisen tien, se on aina onnistumista pienin askelin, sillä kukaan ei voi tietää, mikä on varmanpäälle rakentamista ja tekemistä ja mikä ei.

Jokainen pienikin teko vie aina eteenpäin, eikä kukaan toinen voi koskaan toiselle puhua epäonnistumisesta. Vaikka seiväshypyssä seiväs katkeaa kesken suorituksen, niin se oli juuri se suoritus, eikä suinkaan epäonnistunut. Sen piti tulla, että heikot seipäät saadaan pelistä pois. Suoritus on silti onnistunut muilta osin.

Vain he, jotka eivät koskaan tee mitään, vaan arvostelevat toisten tekemisiä, ovat epäonnistuneita ihmisiä.

Olkoonpa vaikka lapsi ensitekemisissään tai askelissaan. Jos se jonkun mielestä ”ei onnistunut”, niin lapsen mielestä hän on onnistunut ainakin yrittämään. Ei kukaan ole valmis missään asiassa ensikerralla.

Ja nuo telkkarin kaikkitietävät kokit: Heille annan neuvon, ettei kukaan heistäkään pysty tekemään mitään täydellistä, joka miellyttää kaikkia. Makuasiat ovat asioita, joista ei kannata edes keskustella.

Kaikki tekemiset ovat arvokkaita elämänkokemuksina ja ensiaskeleina elämään ja sellaisina kaikkea tekemistä on osattava myös arvostaa.