Mielenkiintoinen kesä tähän mennessä

Ensin Kainuuseen…

Ulkona on liian hyvä olla tai sitten on laiskuus iskenyt aivan kuten moneen muuhunkin. Kirjoittimen näppäimet ovat saaneet olla rauhassa jonkin aikaa.
Ei se sitä kerro tietenkään, että olisin ollut joutilaana. Aina sitä jotain on – joutilaallakin.
Käytiin edellisviikolla karjalaisyhdistyksen Kainuun matkalla. Kainuu sijaitsee aivan Savon naapurissa, kuten hyvin tiedetään. Matkoihin ei mennytkään aikaa merkittävästi: Kajaani-Suomussalmi-Kuhmo-Sotkamo – reitti kierrettiin.

Vaikka on noinkin lähellä, eipä yleensä tule poikettua kovinkaan monesti sivuun pääteistä. Nyt tehtiin poikkeus ja tällaisia mielenkiintoisia kohteita löydettiin: Paltaniemen vanha kirkko, Kajaanin linnan rauniot, Eino Leino-talo, Ravintola Sirius. Onneksi saimme nauttia todella asiantuntevista oppaista. Asiaansa olivat todellakin paneutuneet. Kiitos heille tätäkin kautta siitä!

Kajaanin linna yllätti. Näyttää niin olemattomalta, mutta kuitenkin pituutta on 68 metriä ja leveyttäkin liki 30. Monenlaisia huonetiloja oli linnassa ollut ja kun sinne sisälle pääsi vielä kiertämään joka kolkan kreivittären opastuksella, niin monet asiat selvisivät. Tärkein oli selvityksen kuuluvuus ja siihen olivat panostaneet: mikrofoni suun edessä ja vyöllä kulkeva kaiutin. Ääni kuului kaikille ja kaikkialle.
Monet oppaat puhuvat kulkiessaan ja vain lähinnä olevat kuulevat jotain. Hyvää asiaa jää kuulematta, vaikka palvelu on maksullista.

Yhtälailla ravintola Siriuksessa käytettiin äänentoistoa. Mielenkiintoinen historia silläkin talolla. Metsäpomon entiset asuin- ja edustustilat olivat palvelleet myös valtionpäämiesten tapaamisessa: Entisen Neuvostoliiton Leonid Breznev ja täkäläinen suurmies Urho Kekkonen olivat valinneet pääkohteeksi juuri tämän talon, eikä syyttä. Kannattaa poiketa. Olo on jälkeenpäin aivan eri kuin perinteisessä pikaruokapaikassa.

Suomussalmella historian kätköistä puhuttelevimpana jäivät mieleen korpikirjailija Ilmari Kianto, alueen sotahistoria sekä entisen kunnalliskodin hirsirakennukseen perustettu ruokapaikka Vanha Kurimo. Suuri 800-päinen ”enkelikuoro” Hiljaisen kansan Niittykahvilassa puhuttelee aina. Paluumatkan ja kenties karjalaisittain ajateltuna Domnan pirtti – Vienan-Karjalan Suomen puoleinen kaukaisin kylä lumosi lopullisesti.

Onhan Vienan-Karjalasta puhuttu ja kirjoitettukin, mutta kun sen löytää omasta maasta, niin se yllätti. En ole osannut edes kuvitella Vienan-Karjalaa Suomessa, mutta Kuivajärvellä se elää edelleen – ja kuitenkin nykyajassa.
Aikanaan rajalinjaa vedettäessä järven läntinen ja pienempi osa oli säästynyt joutumisesta itäisen naapurin hallintaan pässin ansiosta. Rajaneuvottelijoilla oli ollut nälkä ja pyysivät pässiä ruoakseen. Sillä ehdolla olisvat saaneet, että alue jää Suomen puolelle. Vastarannalla ja valtaosan kylän neuvottelijat eivät olleet osanneet tehdä vaihtokauppoja.

Sen vuoksi Kuivajärvi jakautui kahtia. Kylällä merkittävänä itkuvirsien laulajana asunut Domna Huovinen oli kertonutkin syyn itkuvirsien syntyyn: Kun julkisia tietoja ei rajan yli saanut huudella, niin kyläläiset laulamalla viestittelivät asioita.
Kun uusi raja halkaisi järven ja kylän, niin naapurivaltion puolelta kylä tyhjennettiin sotien seurauksena ja asukkaat siirrettiin sen valtion mielestä turvallisuusriskinä kuka minnekin.

Nuo kaksi paikkakuntaa Kajaani ja Suomussalmi ovat alueita, jonne suosittelen vierailuja. Kannattaa varata aikaa. Suomussalmen opas Vesa Heikkinen oli myös selkokielinen. Raatteentien museon opppaalle sekä Kuhmon kirkkoon kehoitan hankkimaan mukana helposti liikuteltavaa mikrofoni-kaiutin – yhdistelmä. Eivät varmasti ole hinnankiroissa ja silloin opastuksesta pääsevät nauttimaan kaikki.

… ja sitten Kaustiselle

Parhaillaan teen valmistautumista Kaustiselle. Haluavat sinne laulamaan jo 20. peräkkäisenä kesänä. Kenties joku tietääkin, kun joskus tämän blogikirjoittelun alkuaikoina kupleteista kirjoittelinkin. Niitä Kettusen Einon puhuttelevia lauluja siellä esitän entisen Kuplettiköörin muinaisjäänteenä ja maailman ainoana kupletöörinä. Onhan niitä laulajia, mutta kun en raaskinut luopua Kupletttiköörin nimestä, niin siitä johdannaisenahan tuo titteli sitten on. Muut eivät ole sellaista älynneet, jos vaikka ei se mikään sen kummempi ole.
Suomen kieli kun on rikasta, niin kerran mietin, että mikähän mahtaisi olla kupletöörin nimikkojuoma? Se selvisi äkkiä, kun totesin sen olevan ”kupletti-likööri” ranskalaisittain Couplét-liqueur, eikö vain olekin ihan sopiva nimi. Tosin sellaiseksi voi nimittää minkä tahansa iloliemen, vaikkei laulamisen tuottamiseen erikseen päihdyttäviä liemiä tarvita. Riittää kun päihtyy lauluista niin yleisö kuin laulajakin.

Täytyy tähän loppuun kertoa kokemus ensimmäisestä vierailustani Kaustisella. Oltiin esiintymässä piha-alueella entisen Soittosalin ikkunoitten alla. Siellähän tallensivat kaikki esitykset. Sillä kertaa oli tosi helteinen päivä ja Soittosalin ikkunat olivat auki.
Kuplettiköörin porukalla oli basistilla käytössään pieni vahvistin, kun arveltiin, ettei ulkona äänet sillä tavalla kuulu. Kun mie sain aloittaa kappaleella ”Missä viipynyt oot Kettunen” ja kun tyrkkäsin hivenen lisää volyymia munaskuita myöten, niin sisältä syöksyi, nyt jo edesmennyt, Soittosalin emäntä Vuokko Kivisaari.
Hän tuli kuin tornado, sieppasi kesken laulun mikrofonin kädestäni ja tiuskaisi: ”Täällä ei saa käyttää äänentoistoa!” Sulki mikrofonin ja tyrkkäsi sen takaisin käteeni ja poistui sisälle. Miulle tuli laulamiseen sellainen parin sekunnin tauko. Lisäsin omaa volyymia ja jatkoin aivan kuin mitään ei olisi tapahtunutkaan. Mitäpä siinä muuta olisi voinut!

Kyllä meistä sittemmin tuli ihan hyviä ystäviä ja Vuokkokin ihastui Kettusen kupletteihin ja Kuplettikööriin ikihyviksi.

Tällaisin ajatuksin jätän taas kerran tämän palstan ja kerronpahan sitten tultuani, kuinka siellä Keski-Pohjanmaalla tällä kertaa otetaan kupletit vastaan. Omassa juhlajutussani kun vierailevana tähtösenä on kuplettimestari Eino Kettusen tyttärentytär Walpuri Valtonen esittämässä vaarinsa tyttärelleen Pirjolle kirjoittamansa laulun. Pirjon tytär siis esittää laulun, jonka vaarinsa Eino on tehnyt omalle tyttärelleen Pirjolle eli Walpurin, nyt jo edesmenneelle, äidille. tulikohan riittävän epäselvästi kerrottua. Toivottavasti ei.

Jätä kommentti

*