Harava vaiko lehtipuhallin?

Syksy ja kevät ovat aina haravoinnin aikaa. Kesällä puhjenneet lehdet aiheuttavat mielenkiintoisen liikuntasession kaikkialla. Harava on hyvä keksintö, mutta viimeaikojen oranssinväriset ”biopolttoaineelle” säädetyt pitkävartiset
tuntuvat jääneen mopen osalle eli käyttämättömiksi liiterien ja varastojen nurkkiin.

Puhaltajat ovat vallanneet alaa. Niiden käyttö on tietenkin helppoa, kun vain kone toimii. Ei tarvitse edes kumartua eikä vaihtaa puolta, kunhan vain sojottaa torvella puista pudonneita lehtiä, jotka sitten lentelevät välillä miten sattuu. Aina ei niin ammattimaiselta näytä työn teko eikä sen jälki. Hillitön pörinä ja pärinä täyttää tienoon. Koneenkäyttäjällä pitää luonnollisesti olla kuulosuojaimet, ettei mikään muukaan ääni häiritsisi vakavaa työntekoa. Ääni on kylläkin todella ärsyttävä.

Miksiköhän on luovuttu haravoinnista? Kenties siksi, että työssä voi tulla hiki ja se jos mikä on pahinta mahdollista sellaisella palkalla, millä töitä täytyy tehdä.
Kenties puhaltaja on myös laiskan ihmisen tapa selviytyä urakasta. Kääntää vain rintamasuuntaa ja ottaa pari askelta. Eipähän tarvitse paljon liikkua, kun jo alue näyttää siistiltä. Siihen saakka, kunnes tuuli puhaltaa uudelleen uudet lehdet.

Entäs sitten haravointi? Mitenkäs siinä käy? Haravoitsija tekee kevyitä toistoja molemmilta puolin. Vaihtaa välillä kättä, heilauttaa haravaa siten, että vinot vatsa- ja selkälihaksetkin saavat osansa siitä nautinnosta.
Ääntä ei kuulu, vain kenties iloinen jutustelu, mikäli useampi on työn touhussa. Välillä pysähdytään hengähtämään. Joku tulee pressun kanssa, nostetaan lehdet siihen ja jatketaan hyötyliikuntaa.
Puhdasta tulee siten kuin on tullakseen.
Sinä päivänä ei sitten muuta liikuntaa tarvitakaan. Tunti-pari päivässä riittää vallan hyvin. Seuraavana päivänä voi jatkaa. Naapuritkaan eivät häiriinny.

Kumpihan lie parempi keino saada syksyn lehdet pois pihanurmikolta ja minne kaikkialle ne lentävätkään?

Itse kannatan hyötyliikuntaa eli haravointia. Ei sen parempaa olekaan kuin saada kaksi asiaa yhdellä kertaa, eikä tarvitse erikseen lähteä kuntosalille tai lenkille. Mikään ei myöskään aiheuta saastetta, ei melua eikä polttoaineen kaasuja.

Mitäpäs arvelevat sitten biologit tuosta nurmikon jatkuvasta pöllyttämisestä? Eikö siinä puhaltajaa käytettäessä lennä samalla hyödyllisiä ravinteita taivaan tuuliin ja miten se vaikuttaa jatkossa nurmikon kasvamiseen? Entäpä sitten polttoaineesta syntyvät pakokaasut? Eikös ne ole juuri sitä saastetta, joka on haitallista hengitettävälle ilmalle. Sitä nimittäin syntyy valtavasti jo pelkästään Suomen kokoisessa maassa, kun kaikkialle on onnistuttu myymään lehtipuhaltajia työn ja vaivan helpottamiseksi.

Kumpihan onkaan parempi vaihtoehto? Siinäpä sitä miettimistä itsekullekin.

Jätä kommentti

*