HAUSKOJA VAPPUHETKIÄ KAIKILLE!

Vappu on suomalainen juhlapäivä. Takavuosikymmeninä punalippujen kulkueet täyttivät kadut ja torit. Palopuheita pidettiin ja sotien jälkeinen aate nosti päätään. No, marssit taitavat olla nykyisin jo taaksejäänyttä elämää, mutta puheita pitävät nyt kaikki puolueet.

Simaa ja tippaleipiä, munkkeja, ilmapalloja, serpentiiniä. Siinä tämänhetken vappuherkut.

Yksi vappu on kuitenkin omalla kohdallani ylitse muiden. Liekö muilla käynyt sama munkki, mutta tämä oLI superia:

Elettiin Lappeenrannassa Vapun aikaa joskus 1950-luvun alkua. Torille, työväentalon nurkalle, järjestäytyivät kaikki suuntana Vesitornin mäen puhujalava. Sitten järjestäjät keksivät ja laittoivat sanan kiertämään: kaikille tötteröjäätelöt, jotka haluavat tulla marssimaan. Arvata saattaa, että kaikki pikkupojat ainakin olivat sen verran jäätelön perään. Olihan se silloin harvinaista herkkua.
Oli lämmin kesäinen päivä. Marssi lähti liikkeelle ja lauma pikkupoikia perässä tötteröt käsissä. Kiire oli syödä. En muista sinällään marssista muuta kuin että jäätelö loppui aika nopeaan ja sitä mukaa, kun herkku hupeni, sitä mukaa pojatkin häipyivät kuka minnekin.

Aate ei silloin ollut niinkään tärkeä kuin tuo vaniljatötterö. Ehkä marssin järjestäjät tunsivat mielessään iskeneensä kultasuoneen, kun olihan poikia ja varmaan tyttöjäkin, melkoinen liuta ”aateveljien ja -siskojen” sekä hulmuavien punalippujen perässä.

Itse marssin Peltolan koulun kohdalle, kun siitä oli lyhyin matka kotiin. Palkkio oli saatu, yleisö oli ihaillen katsonut pikkulasten marssia (voin olla väärässäkin, ehkä säälien), ilma oli kaunis ja väkeä tuntui kertyvän Vesitornin mäelle. Puhujalava oli mäenkumpareitten välissä, jolloin yleisö sai seistä tai istua kuin paremmassakin katsomossa.

Toisenlainen vappu oli sitten myöhemmin, kun vähän iäkkäämpänä saatiin vastuullinen tehtävä: Paikalliset lehtimiehet olivat julkaisseet perinteisen Ampiaisen – vappulehden, täynnä mitä hersyvimpiä juttuja ja jos vaikka mitä. Niitä sitten myytiin kilpaa pitkin kaupunginkeskustaa ja kuka minnekin ehti. Vappuna Pusupuiston lavalla esiintyivät Karjalan Laulu-Veikot esittäen bravuurinsa ”Taas leivokset ilmassa toisiaan syö” tai taisi olla hieman eri tavalla.

Sitten ohjelmassa oli myydä Maitopisaran tuottamia Vappumerkkejä. Neulalla kiinni rintaan valkovuokko. Myyntipuhe oli lyhyt: ”Saisiko olla teille Maitopisaran Vappumerkkejä?” Ja kauppa kävi, merkit menivät kaupaksi ja taas tuli hivenen taskurahaa, aivan kuten Ampiaisen myynnilläkin. Kilpailu oli kova: Kuka saa ensimmäiset lehdet ja pääsee tuoreeltaan myymään. No, kaikille riitti ostajia, harvoin niitä tarvitsi palauttaa.

Sellaiset muistot lapsuudesta tuntuivat todelliselta juhlalta. Puheet eivät kiinnostaneet, vain laulut, vappumerkit, Ampiaiset ja jäätelötötterö. Lappeenrannassa oli silloin meininkiä. Tuntui aina olleen kesä, ehkei kuitenkaan, mutta aika kultaa muistot. Hyvä Vappu tämankinvuotisesta tulee. Jos on viileää, niin se vain on niin.

HAUSKAA VAPPUA!