Typerää olla jälkiviisas

Koronapandemia on edelleen riesana ja kuten sanottu, se loppuu sitten, kun se on hävinnyt kokonaan. Häviääkö vaiko ei, sen aika näyttää.
Kuitenkin joka päivä, Sanna Marinin hallituksen tekemien päätösten jälkeen, ilmaantuu aina joku jälkiviisas kertomaan, miten olisi pitänyt tehdä. Milloin on joku lääketieteellinen henkilö, milloin joku polittinen veteraani.
Miksi he vasta nyt sitten tulevat julkisuuteen, kun asian kanssa on edetty jo kaksi kuukautta? Miksi eivät tulleet antamaan neuvojaan silloin, kun asiat vaativat ratkaisuja valtakunnan tasolla?
Tuo jos mikä on typerintä, mitä tiedän. Heitä on ollut aina ja tulee aina olemaan. He eivät todellisuudessa tiedä, eivätkä osaa antaa neuvojaan silloin aikanaan, vaan lukevat toisten ratkaisuja ja tekevät niistä sitten omia johtopäätöksiään. Ne tuodaan julki sitten aivan kuin ne olisivat olleet tiedossa jo aikojen alussa, vähintään kaksi kuukautta sitten.
Mie säälin tuollaisia henkilöitä. Heillä ei ole mitää arvoa miun silmissäni. Ja nyt sanonkin: Tulkaa nyt esille kaikki, jotka juuri tämänpäivän tilanteeseen tietävät parhaan neuvon antaa hallitukselle ja kansalaisille. Kuukauden päästä niillä neuvoilla ei ole mitään arvoa. Se juna meni jo, voi vaan sanoa.

Koronan pituudesta ja vaikutuksista ei voida tehdä muuta kuin vain arvailla. Arvailuja on sitten taas niin paljon kuin on ihmisiä. Ennenkokematon sairaus on asia, johon voi vain kuvitella edellisten kokemusten pohjalta mahdollisia ohjeita, muuta ei.

Porvoossa oli lähtenyt liikkeelle koulun käynnistyessä tartunnat. Sinne oli virus tullut ulkopuolisen tuomana. Kuka hän on, se varmasti selviää ja millä tavalla se vaikuttaa koululaisiin ja henkilökuntaan, sitäkin voi vain arvailla. Ihmisten immuniteetti ei välttämättä riitä kaikkeen sellaiseen, mitä ei ennen ole koettu ja vaikka olisikin sairastanut jonkun aiemmista, se ei välttämättä riitä tähän. On tosin ihmisiä, joilla on jostain kumman syystä niin vahva vastustuskyky, etteivät ne edellisetkään ole vieneet polvilleen. Huomista ei kuitenkaan tiedä, mitä tapahtuu tämän korona osalta. Toivoa vain sopii, että terveys pitää, eikä tauti tartu.

Jos tähän saakka tietyillä turva- ym. ravintokeinoilla on terveys pysynyt, niin mielestäni tapoja on turha muuttaa. Sen vuoksi, että silloinhan sen tietää, tarttuuko joku uusi, esim. tämä korona, vaiko ei. Jos alkaa radikaalisti muuttamaan elintapojaan, silloin menee vuorenvarmasti tilanne hallinnasta ja mitä tahansa voi tapahtua. Näin mie olen omalta kohdaltani ajatellut, että varoen ja entisiä perusturvallisten tapojen noudattaminen pitää erossa koronan aiheuttamista sairauksista. Mitäpä muutakaan osaan ja pystyn tekemään? En tiedä, mutta kenties tähänastisten tapojen noudattaminen on vahvana puskurina, vaikka kuulunkin riskiryhmään 70+.

Jälkiviisaaksi en kuitenkaan aio ruveta, että alkaisin sitten voivottelemaan, että “voivoi, olisi sittenkin pitänyt” tai että “miksen silloin kuitenkin?” Ne eivät enää sitten auta ja johda mihinkään.

Aivan kuten alussa mainitsin nuo jälkiviisaat. Kun on asiaa, se on tuotava julki ja jos vain haluaa arvostella tehtyjä ratkaisuja, eikä parempaakaan ole tiedossa, silloin on turpavärkki pidettävä kiinni ja kaksin käsin.

Sellainen neuvo tietenkin voisi olla hyväksi, että kun koettaa kulkea aina vastatuuleen suu auki, niin hengitysilma pakeneekin takaisin sisään ja tulee sitten hyvin suodatettuna ja hyvin tiivin verhoilun kautta peräpäästä takaisin. Housujahan vaihdetaan useammin kuitenkin ja silloin tulee tuo ohje hyvinkin vahvasti otettua, että kasvosuojat pitäisi pestä jopa parin tunnin välein. Ehkä tästä neuvosta jollekin on apua, kaikille ei välttämättä.

Siis: Lopettakaa jälkiviisauksien julkituominen, eläkää itse niin, mutta viisauksia ei tarvitse kailottaa julkisuuteen.

Jätä kommentti

*