Hevosmiesten tietotoimiston uutisia

Ahaa, nyt joku ajattelee, että tulee ihan posketonta. Voi se olla sitäkin ja helppoahan se nykyaikana onkin, kun lehdissä on jos vaikka mitä uutisia, joihin voisi tarttua.

Mie kuitenkin kerron lyhyesti uutisia hevosmaailmasta ja “virallisen Hevosmiesten tietotoimiston uutisista”.

Tapasin nimittäin Pikun eli Pikku-Paavin, hevosen, joka näytteli vaativan osan Alapitkän kesäteatterissä männä suvena. “Jaetun maan lapset” – näytelmä kertoi evakkojen eli karjalaisten tulosta Lapinlahdelle ja Savoon ja sopeutumistaistelusta.
Pikulla ei ollut minkäänlaisia sopeutumisvaikeuksia. Paremminkin Pekka Puustinen, ohjastaja sai olla tarkkana. Hevonen oli nimittäin omaksunut niin tarkasti lähdöt, ei sekuntiakaan myöhästymistä. Kun musiikki loppui tai alkoi, niin silloin Piku veti ohjakset kireälle ja Pekkakin tiesi, että nyt se on menoa.

Mikä tällainen Piku – Pikku-Paavi sitten on? 33-vuotias Evijärvellä 12.6.1984 syntynyt ja 1990-luvun alussa Siilinjärven Pöljälle Pirjo ja Pekka Puustisen hoiviin tullut ravuri. Muutamaa vuotta myöhemmin oli jättänyt raviradat ja keskittynyt piha- ym. töihin. Viihdemaailma vei mennessään, kun neljänä kesänä on saanut “tähtiroolin” Alapitkän kesäteatterista. On antanut kyytiä myös kaikille halukkaille erilaisissa tapahtumissa kesäisin ja talvisin.

Mielenkiintoisia yhtymäkohtia löytyikin, kun vähän papereita pääsin selaamaan. Ensiksikin isä on Paavinpoika, suurmestariravuri, esivanhemmista löytyvät sitten legendaariset Eri-Aaroni ja Murto.
Mie olin törmännyt em. esi-isiin esittäessäni eri yhteyksissä kuplettimestari Eino Kettusen sanoittamaa ja Jorma Ikävalkon säveltämää/levyttämää “Hevosmiesten polkkaa” vuodelta 1950. Siellä mainitaan nuo Murto ja Eri-Aaroni. Muistan varsin hyvin, kun pikkupoikana Lappeenrannassa kävimme aidan alta Harapaisissa seuraamassa raveja ja silloin tämä polkka soi ja vielä monesti.

Eipä mitä! Eilispäivänä muuan entinen inttikaverini Joensuusta viestitteli, kertoi ensin niitänäitä ja siihen vastaukseen liitin kirjoitukseni “Pikku-Paavi näytteli karjalaistenkin sydämiin”. Kun inttikaveri Pekka sitten luki tuon tarinan, niin vastaus kuului: “Meillä oli ori, joka oli Eri-Aaronin pojanpoika. Orin nimi oli Erheys ja Erheyksen isä oli Erhe, joka oli Eri-Aaronin poika!”

Niinpä! Hyvillä oriilla oli ottajia ja suku on varmasti laaja kaikkineen. Mutta että yhdestä kirjoituksesta lähti vyöry liikkeelle.
Se, mikä tekee Pikku-Paavin historian mielenkiintoiseksi, on se, että esivanhemmista löytyi em. Murto, joka oli syntynyt 17.5.1917. Saa Piku siis juhlia samalla Suomen kuin esi-isänsä 100-vuotista historiaa. Ja mikä on viettäessä. Kiltti kotihevonen käyskentelee ilman ohjaksia pihapiirissä. Kukat ja pensaat saavat olla rauhassa, mitä nyt sitten joskus käy naapurilaitumella nuorten juttuja kuuntelemassa. Auta armias, kun kuuppakärrit laitetaan perään, niin silloin Pikua ei pitele mikään. Vauhti on yhtä hurjaa kuin nuorena. Pirjo kertoikin, että tosissaan saa ohjaksista pidellä ja hillitä vauhtia, ettei ihan hengiltä juoksisi. Terveyttä on hevosella riittämiin, hampaat ovat terävät kuin puusepän taltat, silittäjiä ja hyvänäpitäjiä riittää joka päivälle. Ei monissa taloissa samanikäsiä kovin enää olekaan, joten juttukaverit ovat vähissä.

Mitähän vielä löytyneekään, kunhan tämä asia leviää. Hevosurheilu – lehti ja sen päätoimittaja Stiina Ikonen olivat kovin mielissään jutusta. Yksi mielenkiintoinen yhtymäkohta löytyi sitten Stiina Ikosen viestistä. Kertoi olevansa Outokummusta lähtöisin ja käyneensä Iloharjulla tansseissa 1980-luvulla. Tämäkin vielä. Ja ihan vain sen vuoksi, kun mie nykyisin asuksin Kaavilla, kotiutunut tänne jo v. 1975, mitä nyt välillä piti käydä Juuassa, mutta onneksi sekin on historiaa. Kaavi ja Iloharju, kukapa ei tämän suunnan ihminen niitä olisi kuullut. Silloin joskus varmastikin ja onhan Juicekin ottanut nuo paikannimet omiin riimeihinsä. Tämä oli se sivuraide.

Kaikki vaikuttaa kaikkeen ja kaikki liittyy kaikkeen. Jos ei olisi kysytty tekemään juttua Pikku-Paavista, niin nämäkin yhtymäkohdat olisivat jääneet hämärän peittoon.

Varmasti tämä juttu poikii vielä paljon sivuraiteita. Joku muistaa nähneensä jonkun, käyneen raveissa jo 1950 luvulla, jne. Mutta … näin se elämä menee.

Ja tämä Hevosmiesten tietotoimiston uutislähetys päättyy tähän!

Jätä kommentti

*