Hjalliksen “duumat”

Kovinpa Hjallis lähti tuulettamaan suomalaista demokratiaa. Tuli mieleeni, mitkä ovatkaan Harkimon tuumat? Ettei vaan olisi ottanut mallia Donald “Duck” Trumpista tai naapurista Vladimirista ja perustaa oman “duumasta toimeen”, uudenlaisen business-ajattelun.

Areenasta luopui, puoliksi venäläisomistuksessa oleva Jokeritkin kohta kokonaan. Entäpä sitten? Pala kerrallaan oman duuman perustamiseen ja niin kultalusikkapoika purjehtii poikaystävänsä Mikaelin kanssa paratiisisaarelle ohjailemaan tulovirtojaan ja Suomen uutta hallintojärjestelmää. Sitähän se tarkoittaa, kun mainitsi, että järjestelmä pitää nykyaikaistaa, kenties digitalisoida.

Ehkä perustaakin oman duumansa Areenalle, kun sinne taitavat mahtua kaikki hänen kannattajansakin. Talosta tuleekin sitten “Hjalliksen duuma” ja vartijoita samaten kuin Kremlissä, jonne pääsevät sisään vain jäsenkorttilaiset, vaikka kuinka vakuuttelee, ettei aio omaa puoluettaan perustaa.

No, aika näyttää, mitä tapahtuu. Kun puhuu miljoonista siinä kuin joku köyhä ruisleivästä, niin ei taida olla käsitys suomalaisesta yhteiskunnasta kovin korkealla. Suojattua elämää sai viettää, kultalusikalla annettiin ruoka suuhun, ettei tarvinnut itse sitäkään tehdä. Kun kiukutteli, niin kaikki alkoivat heti mielistellä. Ilmeisesti kuvitteli niin käyvän myös Eduskunnassa, mutta kun ei käynytkään, niin sitten revitteli poikaystävänsä Mikaelin kanssa suurieleisesti, miten suomalaista yhteiskuntaa hän tai he haluavat muuttaa mieleisekseen. Siis aivan kuten lapsena kotonaan, missä sai aina tahtonsa perille ja miljoonat taskuun.

Ainahan tällaisia samankaltaisia pyrkyreitä ja yhteiskuntarauhan häiritsijöitä on ollut ja kenties tulee aina olemaan. Lähtökohdat ehkä ovat olleet erilaiset. Joillakin vahva aatepohja, Hjalliksella miljoonat eurot ja jatkuva näkyvyys kaikkialla, missä vain on kamera paikalla.

Sen verran voisi edes korjata omaa puhetapaansa, kun ei siitä saa mitään selvää ja kun on koko ajan negatiivinen sävy. Kuin kaljabassoa virittäisi. Positiivisempi ote elämään veisi paremmin eteenpäin kuin aina vain toisten vähättely ja kaikkien arvostelu. Aivan kuin vain itse olisi aina oikeassa ja muut väärässä.

Siitähän tuossa kaikessa on kyse: Haluaa kukkulan kuninkaaksi Arkadianmäelle ja että kaikki tapahtuisi hänen oman tahtonsa mukaisesti. Parasta olisi kuitenkin varata muovipulkka tai liukuri mukaan, sillä siltä mäeltä saattaa tulla liukaskin lähtö. Eipähän menisi turvalleen heti ensimmäisessä mäenlaskussa. Senkin on moni jo kokenut, Teuvo Hakkarainen viimeksi. Vieläkin parantelee olemustaan, kun ei ole vammoistaan selvinnyt. Ja moni vielä ehtii tekemään samanlaisen pakkolaskun.

Ettei vain kävisi Hjallikselle ja poikaystävälleen Mikaelille samalla tavalla. Laskevat Arkadianmäeltä Eduskuntatalon vierestä liukureilla mäkeä, mutteivät pääse edes pakkasella viereiseen kartanoon lämmittelemään.

Saattaa vielä käydä niinkin, että yksinpurjehdus muuttuu kaksinpurjehdukseksi: Helsingistä Pietariin ja kansainvälisille vesireiteille ja perätuhto osoittaa kohti rakasta isänmaataan sen aikaa, mitä purjehdusta kestää.

Paha mielihän siitä tulee, jos ei satukaan suotuisat tuulet, jotka toisivat purjeveneen takaisin kotisatamaan Kauppatorin rantaan vai Sipoon metsien ja saariston suojaan.

Oliskohan Hjalliksen jakkara sattunut vääränmallinen, kun ei ollut käsinojia eikä riittäviä pehmusteita ja kun oli joutunut istumaan takariviin. Yleensähän häiriköt entisessä koululaitoksessa istutettiin etupenkkiin ja napsauteltiin karttakepillä tai metrisellä viivottimellä sormille. Pahimmissa tapauksissa otettiin isolla kouralla tukasta kiinni ja hieman pyöräytettiin. Tätäkö kokemusta vailla on Hjallis ja Mikael? Ilmeisesti. On vain silitelty päästä ja halattu ja sanottu, että “voi, voi. Ottaisitko tästä karamellin, että tulisi parempi mieli vai mitä se mieli tekisi?”

Hjalliksen tuuma on kuuma ja mielessä oma duuma!

Jätä kommentti

*