Huimia tarinoita auton katsastuksesta

Auton katsastus on edelleen yhtä pelottava asia kuin vuoskymmeniä sitten, jolloin ei ollut digitaalisia mittareita, värisyttäjiä, tärisyttäjiä ja jos jonkinlaista tutkaa.

Tuli tässä mieleeni muutamia tarinoita, joita miulle kerrottiin. Oikaisen sen verran, etten yritäkään käyttää niin värikästä murretta kuin millä nämä kerrottiin, mutta koittakaa ajatella teksti oikeaan muotoon. Juttujen todenperäisyyttä en lähde edes arvailemaan. Jos veikkaan, niin tulos on Nykäsen Matin fifty-sixty.

Mennään ensin Etelä-Pohjanmaalle, missä asuin joskus 1970-luvulla ja kun tuli autonkatsastuksesta puhetta, niin paikallisen huoltoaseman mies kertoi esimerkinomaisesti, etten syyllistyisi samaan.

”Muuan kaverillani oli Mini ja kun Vaasassa on sellainen käytäntö, että myös Minin takajarrujen pitää lukittua, vaikkei ne rakenteellisesti sitä pysty tekemään. Mietittiin, mitä tehtäisiin ja tuli kaksi vaihtoehtoa: Laitetaan cokista jarruhihnoihin tai sitten otetaan välisylinteri pois, mistä ohjautuu molemmille takapyörille painetta, jolloin jarruneste velloo valtoimenaan. Silloin saattaa tuntua siltä, että jarruissa on ilmaa, muttei se sitä tarkoita. Kun pumppaa, niin kyllä ne pitävät parin pumppauksen päästä. (Oliko kyse sylinteristä tai venttiilistä, en muista, mutta kuitenkin joku välikappale)
No, kaveri siihen, että: ”Parempaahan se cokis on juotuna kuin jarruissa!” Tekivät sitten niin, että poistivat ne välikappaleet.

Kaveri kokeili ja jarrupolin kopsahti ensin pohjaan, mutta parin polkaisun jälkeen piti aivan sikana. Lähti samantien katsastamaan autoaan Vaasaan. Matkaa oli reilut 40 km. Väliin aina pumppasi, mutta ajeli kuitenkin tasaisesti.

Saapui katsastuskonttorin pihaan. Silloin oli vielä ulkokatsastuksia säästä riippumatta. Joutui hetken odottamaan. Katsastusmies tuli ja lähti ajamaan ja jarrutteli. Kaveri istui vieressä. Tultiin takaisin ja katsastusmies sanoi:
”Jarruissa taitaa olla ilmaa, muutoin ihan hyvä. Voisitko käydä tuossa parin korttelin päässä Kesoililla?” Kaverihan voi, vaikka hyvin tiesi, mistä vika johtui. Ajoi kuitenkin sinne ja pääsi heti huoltohalliin. Asentaja testasi jarrujen ilmat ja totesi, ettei niissä ollut ilmaa. Aha, oli kaveri vastannut ja oli lähtenyt takaisin katsastuskonttorille. Senkin vuoksi oli käynyt, että jos katsastusmies vaikka olisi soittanut ja tarkastanut, oliko edes käynyt.

No niin. kaveri oli ajanut takaisin katsastuskonttorille ja oli pumpannut kaiken aikaa. Oli odottanut autossa sen aikaa, kunnes katsastusmies tuli ja ennenkuin ehti istahtamaan oli vielä pari kertaa painaltanut poljinta siirtyessään sivupenkille.
Ajon aikana kaveri oli kertonut katsastusmiehelle jarruissa olleen ilmaa vaikka kuinka ja liekö se sitten ollut vaikuttimena, kun pienen ajon jälkeen oli todennut jarruista: ”Selvästi paremmat ja takajarrut lukittuivat”, vaikkei mitään toimenpiteitä oltu tehty niihin. Katsastus oli hyväksytty ja se oli ollut pääasia.

Niiltä sijoiltaan ajeli takaisin Isoonkyröön ja suoraan huoltoasemalle, missä kertoi tarinansa. Samalla erää laittoivat jarruputkiin välikappaleet takaisin ja matka jatkui.

”Onneksi sinulla ei ole Miniä niin ei tarvitse ryhtyä samanlaiseen urakkaan”, sanoi huoltomies miulle. Että silleen. ”Arvaa vain, että kylmä cokis maistui hyvälle urakan jälkeen!”

Sitten matkataan Kuopion suuntaan

Muuan kaverillani oli ollut Volkkarin 411 Variant. Oli ajanut Suokadun varressa olevalle konttorille katsastukseen. Katsastusmies oli pyytänyt nytkyttämään vetokoukusta ylös ja alas. Kaveri oli hypännyt koko painollaan sen päälle ja täysillä nytkytti. Iskareitten alapäästä kuului kolinaan. Katsastusmies oli muutoinkin aikalailla ollut tiukkapipoisen maineessa ja kun oli sanonut: ”Joo, kyllä tuo pitää korjata, mutta pääsetkö huomenna vaikka ennen klo 13, olen siihen saakka töissä. Haluan katsoa itse se”.

Kaveri oli mielessään päättänyt, ettei varmasti ehdi tuon saman katsastusmiehen työvuorolla. Meni paikalliselle huoltamolle, pyysi hitsaamaan kolisevat iskarit kiinni ilman osien vaihtoa. Oli nimittäin sopinut autonsa vaihdosta jo.
Seuraavana päivänä meni myöhään iltapäivällä Suokadulle. Tuli toinen katsastusmies, joka vian tiedusteltuaan oli pyytänyt nytkyttämään takapäästä. Kaveri viisastuneena edellispäivästä oli mennyt seisomaan auton taakse ja toisella jalalla kevyesti paineli siten, että se riitti katsastusmiehelle, joka hyväksyi auton.
No, auto meni vaihtoon ja seuraava sitten varmaan oli askarrellut iskarien parissa.

Kolmas tapaus tulee myös Kuopion suunnalta

Volvo Amazon oli kovassa huudossa vahvana ajoneuvona. Omistaja oli kuitenkin jo tehnyt ennakkovarauksen toiseen, mutta Volvo piti saada katsastetuksi. Mitään hän ei siihen uhrannut ylimääräisiä, kun ajatteli siitä selviävänsä ja pääsevänsä Joensuuhun autokaupoille. Joitakin varaosia oli ylimääräisiä jäänyt käsiin ja osa oli auton mukanakin.

Katsastusmies oli ollut myös Amazon-friikki. Kaveri oli lähtenyt kyytiin ja kertoili siinä samalla, että kaupat oli jo periaatteessa tehtyjä, mutta että leimaa vaille oli. Katsastaja oli ilmeisesti sokaistunut katsastettavaan autoon, kun ajelun jälkeen oli maininnut: ”Eihän tämä ihan siinä kunnossa ole, mutta jääkään seuraavan harmiksi. Mitäs osia sulla olisi, voisin ostaa!”

Olivat sopineet kaupoista, mutta kun perävalot hävisivät Joensuun suuntaan, niin samalla unohtuivat lupaukset. Pääasia oli ollut leima ja se riitti. Seuraava jatkoi sitten projektia uusien osien kanssa.

Aika velikultia, mutta silloin tuo kaikki oli ollut mahdollista, tänä päivänä ei enää. Laitteet ovat trimmattuja ja viritettyjä, valtionhallinnosta patistellaan hylkäämään iäkkäitä autoja pois liikenteestä. Mitenhän käynee?

Jos päästömittaukset antavat hyväksytyn tuloksen, eikä muutakaan huomautettavaa löydy, ei ole mitään syytä hylätä autoa ihan vain periaatteessa ja tilastojen takia.

Kerronpa loppuun vielä yhden tarinan Joensuun suunnalta:

Muuan voimailulajien harrastaja oli vienyt harrastusajoneuvonsa katsastukseen. Silloin elettiin vain valtion virallisten katsastusasemien aikaa ja katsastajat olivat pelättyjä virkamiehiä, kun kilpailua ei ollut.

No niin. Katsastusmies oli lähtenyt tutkimaan alustaa ja iskenyt oikein kovakouraisesti pohjasta läpi, vaikkei siellä varmasti ollut ollut liian pehmeää kohtaa missään ja oli todennut, että pehmoista peltiä. Poistullessaan auton alta rasvamontusta, voimailija oli tempaissut meisselin käteensä ja iskenyt konepellistä läpi ja oli sanonut samantien: ”Meneehän se meisseli läpi mistä tahansa, jos halutaan!”

Siihen oli loppunut se meisselileikki, auto hyväksyttiin.

Onneksi ei tänä päivänä ole tällaista diktatuuria katsastusasemilla, vaan niissä kaikissa saa asiallista palvelua.
Kiitos ja terveiset tämänpäivän katsastajille: Teette hyvää ja arvokasta työtä!

ONNEKSI MAAILMA MUUTTUU, KUNHAN VAIN ITSE MUISTAISI MUUTTUA MUKANA.

Jätä kommentti

*