Huomioita ja ajatuksia elämästä ja elämänvirrasta

Elämä kulkee omaa uomaansa, luonto elää omaa rytmiään. Suomi sijaitsee pohjoisella pallonpuoliskolla, missä on neljä vuodenaikaa. Aikojen alusta saakka tällä suunnalla on ollut lämmintä kesällä, kylmää talvella, syksy ja kevät ovat olleet siirtymää. Uuden kasvu tai menneen loppu, kunnes taas sama uudelleen.

Jostainhan he ovat tänne tulleet, liekö ensimmäiset jo silloin, kun maapallon järjestys on ollut erilainen. Suomeksi nimitetty alue on sijainnut aivan muualla, mantereet ovat lohkeilleet ja merivirtojen ja tuulten vaikutuksesta siirtyneet nykyisille sijoilleen, joita voidaan ajatella myös toistaiseksi nk. pysyviksi olotiloiksi. Tosin luonnossa eikä maapallolla ole mitään pysyvää tai ehkä on: sorakuopat, malmikaivosten murskekasat ja tyhjennetyt onkalot. Hyvään tarkoitukseenhan nuo raaka-aineet ovat menneet, mutta kun ne eivät ole uusiutuvia luonnonvaroja, niin harvalle kohteelle on löytynyt jatkokäyttöä. Onkalot ovat tosin sukeltajien käytössä, mutta melkoisella riskillä.

Sääolot ovat jotakuinkin olleet pysyviä vuodenaikakohtaisina ilmiöinä ainakin tällä pallonpuoliskolla. Eri sukupolvet vain kokevat ne eri tavalla. Nykyaikaiset varusteet ja tarvikkeet riittävät pitämään kylmän ja märän loitolla. Toista se oli ennen, kun ei ollut kuin huopaa, villaa, nahkaa. Niitä sai harvoin kyllästettyä siten, etteivät olisi läpikastuneet.

Sitten, kun elämä on kaupungistunut, muodinluojat lyöneet mahtavia tarjouksia ja kuvia nähtäville, niin kansa ei osaakaan yllättäen enää pukeutua oikein säänmukaisesti. Varsinkin nuoret muodinorjat katsovat mallia etelän helteistä ja kuvittelevat pärjäävänsä samoin varustein revityissä vaatteissa ja sukattomissa lenkkareissa. Keskellä “hyytäviä” pakkasia ja paksuja lumikinoksia. Takki avoinna kuljetaan t-paidassa ilman kunnollisia aluspukimia. Se kun ei ole trendikästä ja on liian mamista! Sitten nämä toimivat säätoimittajina, meteorologeina, nämä viluiset. Hytisevät muutaman asteen pakkasessa ja tuiskutuulessa, joka vähän puistelee vaatteita. Sitten yllättäen media on täynnä heidän ajatuksiaan: “Valtava, hyytävä, mieletön, aivan sairaan rajua, ja tätä rataa”, vaikka kaikki on aivan normaalia.

Mitähän sekin muuten tarkoittaa, että on “sairaan siistiä tai sikamakeeta, mielettömän ihanaa, järjetön fiilis jne?!”

Ja on kuitenkin samalla kertaa todella siistiä, makeaa, aivan ihanaa, jne.

Sen ymmärrän, että jos ihminen on sairas, niin hänen ympäristönsä on oltava siisti ja hygieninen. Sitäköhän tuo tarkoittaakin?

Entäpä sitten sikamakee? Porsaspaisti tai kinkku ovat hyvää ruokaa, aivan ihanaa, vie kielen mennessään. Sokeriahan ei käytetä muussa kuin sinapissa, joten sikamakee on aivan väärä sana kertomaan, kuinka hyvää ruoka on ollut.

Koulujen opetus on pahasti vinksahtanut, jos tuollainen kieli kuvaa oikeasti tilanteita. Olkoonpa vaikka kuinka nuorison slangia, niin ei sitä tarvitse viljellä uutisoinnissa, eikä hyväksyä missään muodossa esim. ylioppilaskirjoitusten äidinkielenkokeessa.

Jos sitten aika käytetään tuijottamalla olematonta ja samalla jää huomaamatta, missä on menossa, ketä ja mitä tulee vastaan, niin paljonpa jää kokematta ja näkemättä. Musiikinkuuntelu ulkoiltaessa on täysin typerää, sillä sitä voi kuunnella sisätiloissa silloin, kun on rauhallista ja voi keskittyä siihen. Jos on ulkona liikenteessä, luonnossa retkellä, liikuntasuorituksessa, ei niihin tilanteisiin tarvita mitään ylimääräistä. Jos ei osaa jalkaansa nostaa ilman jotain teknorytmiä, niin parasta olla nostamatta ja seisoa vain paikallaan. Jopa liikenneturvallisuus kärsii kuulokkeitten käytöstä liikenteessä.

Jätä kommentti

*