Hygieniahysteriaa

Tämänpäivinen valtakunnan johtava uutislehti kertoi, että käsien pesuun tulee uhrata vähintään 20 sekuntia. Saippuaa ja hankaamista, etteivät bakteerit jää elämään.
Tuntuu kovin kaukaa haetulta.

Sen ymmärrän, että sairaaloissa tms. hoitolaitoksissa ehkäistään bakteerien leviämistä asiakkaasta toiseen. mutta tämänpäiväisessä uutisessa oli kyllä melkoisen hysterian makua. ihmisellä on oma bakteerikantansa ja välttyäkseen tartunnoilta, omista bakteereista on syytä pitää huolta, sillä nehän estävät uusien tuloa.

Maailma on bakteereja täynnä. Heikommat tietenkin kärsivät ja varsinkin nykyaikana, missä hygieniataso on vedetty niin alas, ettei bakteerien tarvitse edes nousta seisaalleen, kun jo pääsevät ryömimällä kimppuun kuin sika limppuun.

Muistan takavuosikymmeniltä tuusniemeläisen edesmenneen lääkärin Antti Mustosen sanat, kun käytettiin poikamme kättä kipsattavana: ”Poeka suattaa uettoo sitä kuralammikossa, mutta anna tehhä se tae voe työntee vessanpönttöön, mutta anna tehhä sekkii. Et pysty estämmään, muttei ole tarviskaan!”

Niinhän siinä kävivät nuo Antin ennustukset toteen, muttei siitä mitään jälkijuttuja seurannut. Liika hygienia madaltaa aina sairastumisvaaraa.

En tätä sillä kirjoita, etteikö ole hyvä pesaista kädet sellaisen työnteon jälkeen, missä nämä ruokailuvälineitten jatkeet ovat selkeästi likaiset, moottoriöljyiset jne., mutta että jatkuvasti läträtään ja hierotaan saippuaa käsiin. Johan se saippua, jota muutkin käyttävät, sisältää runsaasti toisten bakteereja. Tuskin ne siinä kuolevat. Ei varmasti, vaan siellä se iloinen kuhina käy, kun saavat kavereikseen uusia bakteereja.

Nestepesuaine pullossa olevana antaa paljon paremman lopputuloksen. Jos peset vahvoilla aineilla, on käsien iho niin kuivaa, että on pakko voidella ja sitä rasvaa kun hierotaan minuuttisotalla, siinäpä se ruokailutauko meneekin iloisesti. Sitten tulee kiire ja hotkaistaan ruoka, jolloin tulee vatsanväänteitä tai muuta.

Oliskohan nyt helpotettava tuosta käsienpesusta sen verran, ettei yhtenään kotioloissa läträtä, vaan tyydytään siihen, että silminnähden kun ovat puhtaat, niin se riittää.
Sietokyky paranee, sillä ei maailmasta saada bakteereja pois koskaan ja jos alat liian puhtaaksi ja steriiliksi, silloinhan ne vasta löytävätkin uuden ja hyvän temmellyskentän.

Keskitytään syömään immuniteetti- eli vastustukykykä parantavaa ravintoa, se riittää puskuriksi melkeinpä mille bakteerikannalle tahansa.

Huomispäiväänsä ei kukaan tiedä, kun sitä ei voi elää, mutta jos otan vertailukohdaksi itseni. Yleensä silloin pesen kädet, kun ne ovat likaantuneet. Pesen nestemäisellä aineella, kuivaan kangaspyyhkeeseen. Näin olen tehnyt oman muistini mukaan 65 vuotta ja ennen sitäkin sen edeltävän n. 6 vuotta.
Mitä on tapahtunut? Ensimmäinen ja ainut merkintä sairaskertomuksessani on vuodelta 1953, kun aasialainen – flunssaepidemia oli vallalla myös Lappeenrannassa ja olin 3. luokalla Peltolan koulussa. Yhtenä päivänä sanoin opettajalleni Mikko Patroselle, että taitaa olla kuumetta. Mikko kokeili ja sanoi, että niinpä tuntuu. Lähdin kotiin, mittasin ja sain lukeman 39.6. Ilmankos, mutta sitä kesti vain kaksi päivää ja se meni sen siliän tien. Sen jälkeen ei ole ollut kuumetta, nuhaa nimeksikään saati yskää.

Muistan varusmiesaikana, kun flunssaepidemia hallitsi tilannetta Kouvolan entisellä varuskunta-alueella ja liikuntasaliin oli perustettu tilapäislasaretti. Siellä makasi varmaan ainakin 2/3 varuskunnan väestä. Miulle ei ollut mitään vaikutusta.

Eikä tuon jälkeen koskaan, vaikka olen käynyt laulamassa vanhusten palvelutaloissa ja jos vaikka missä. Ei vaan tartu. Mistä se johtunee? En tiedä, mutta aivan liian turhaa hygieniaa ja käsienpesuhysteriaa en ole koskaan harrastanut. Jos ruokaa on pudonnut maahan retkeillessä tai lattialle, poishan se on pitänyt syödä, ei se hetkessä ole voinut likaantua. Aivan kuten ortodoksipiispa Arseni Tuusniemellä vieraillessaan ortodoksikirkossa, palveluksen jälkeen leipäpala putosi alassuin lattialle, puhalsi irtoroskat päältä jos mitä sattui olemaan ja totesi: ”Onhan täällä siivottu, joten mitä pienistä”.

Lopetetaan hygieniahysteria ja eletään normaalisti. Se varmasti on paikallaan ainakin kotioloissa. Sairaaloitten osalta on käyttäydyttävät tietenkin ohjeitten mukaan. Heikommat ihmiset eivät kestä uusia tartuntoja, vaikka tuntuu siltä, että sielläkin on hysteria kovaa vauhtia leviämässä.

Liika on liikaa, sopiva on sopivaa, kunhan ei ihan sontakourilla tartuta käsin sellaiseen ruokaan, mistä toistenkin on otettava.
Miten sanoikaan muuan maanviljelijä, kun tuli kevätaikaan kyse pelloille levitettävästä lannasta: ”Ei siinä ou mittee vuaroo, kun puhasta paskoo sinne levitettään. Toesta se olis, jos sontoo sinne mätettäs!”

Jätä kommentti

*