Ihmeellisiä sattumuksiako?

Ihmisellä on tapana toimia vaistonvaraisesti ja tehdä tai kirjoittaa asioita sen kummemmin miettimättä. Kun ajatus tulee, niin se vain tulee ja kohta sitten havaitsee aivan muussa yhteydessä, että ”kas kummaa, joku toinen ja viisaampi on kirjoittanut ihan samasta asiasta ja paljon uskottavammin ja luotettavammin”.

Mikä on sattumaa vai johdatusta? Mie itse uskon, ettei sattumia ole, vaan on joku käsikirjoitus jossakin, jonka mukaan mennään. Jos esimerkiksi miun elämäni olisi jossain vaiheessa kulkenut sitä rataa, että sotilasura olisikin enemmin kiehtonut tai sitten olisinkin ottanut vastaan Sonkajärvelle ensimmäisen liikunnanohjaajan virkani, niin ehkäpä en istuisi nyt tässä kirjoittamassa omia totuuksiani tai ajatuksiani.

Elämä on mennyt juuri niinkuin mennyt.

No, mikä miut sai tällaisia ajattelemaan? Muutaman päivän takainen kirjoitukseni Savon Sanomien yleisönosastoon, missä puolustelin käsinkirjoittamisen etuja. Kas kummaa, kun tämän päivän valtakunnan suurimmassa päivälehdessä C9 Elämä – sivulla tuodaan yliopisto-tasolta julki sama asia. Miusta vain itsestäni on koko ajan tuntunut siltä, kun olen kova kirjoittamaan käsin, että miun pienissä aivoissani sykähtää samalla kertaa ja että asia jää paremmin mieleeni ym. ym.

Nyt sitten kansainvälisesti arvostettu tieteellinen julkaisu Journal of Cognitive Neuroscience – lehdessä kerrotaan ranskalaistutkimuksesta, joka tieteellisenä tietona tuo esille saman asian eli käsinkirjoitettujen tekstien vaikutuksesta aivotoimintaan ja nimenomaan visuaalisen muistin tukena.

Jos joku saa tämänpäiväisen lehden käsiinsä, kannattaa lukea ja leikata vaikka talteen. Sitten voi kirjoittaa esim. lapsilleen tai lastenlapsilleen kortin tai kirjeen ja laittaa tuon kopion siihen mukaan. Hyvin moni varmaan kirjoittaakin käsin, vaikka helposti saattaa lipsahtaa koneella sähköpostiin tai tekstiviestin lähettämiseen.

Tämä oli todella itselleni käsittämätön yhteensattuma ja muutaman päivän välillä. No, on niitä muitakin, mutta ei niillä nyt ole merkitystä, kun menneet ovat historiaa. Se kannattaa kuitenkin painaa mieleen, että kun saa ajatuksen, niin kirjoittaa sen muistiin heti ja sillä hetkellä. Siellä se säilyy. Tai kun joku asia varsinkin vanhemmiten pitää tehdä, niin tekee sen heti. Muutoin unohtuu ja jää uusien ajatusten ja tekemisten jalkoihin.

Siitä oppii huomaamaan sen saman, mitä mie tässä kirjoitukseni alussa kerroin: Saa hämmästellä, että ”miten sen pitikin sattua ja just kun päivä – pari sitten sitä ajattelin. Olis vaan silloin pitänyt tehdä tai kirjoittaa se”.

Sattumaako vai johdatusta? Jokainen uskokoon omalla tavallaan.

Jätä kommentti

*