Iloisia vai ei?

Helteet

Suomen kesä on lyhyt ja vähäluminen, kuten sanonta kuuluu. Toissapäivänä satoi rakeita ja nurmi oli hetken valkoinen, joten silleen vähän niinkuin talven merkkejä. Sitten tuli rankkasade rakeitten perään ja sulatti vedeksi alijäähtyneet pisarat.

Tämänvuotinen kesä on omanlaisensa. Helteitä ei ole liiemmälti ollut, mutta miksipä se siitä muuttuu, valittiko enemmän vai vähemmän. Aina jostain löytyy auringonpaistetta aivan riittämiin. Kuten tällä hetkellä Espanjassa, missä on ”vuosisadan helteet ja kuivuus ja metsäpalot ja jos vaikka mitä!”

Jos joku haluaa kärventää itseään, niin aina sillekin tarpeelle löytyy paikkoja ympäri maailmaa, vaikka kuinka vakuutellaan monen lääkärin suulla, ettei liika aurinko ole hyväksi kenellekään. Joskus puhuttiin ja kirjoitettiin siitä ja isoilla kirjaimilla, kuinka ihmiset ovat terveennäköisiä saatuaan iholle hyvän rusketuksen. Onneksi se ei ole välttämätöntä, eikä terveellistäkään. Melanooma pahimmillaan vie hengen, ihosyövistä pahin. Auringonpistokset ovat tavallisia ja pienet lapsetkin kärsivät liiasta paahteesta.

Toinen puoli asiasta on sitten kuivuminen. Helteellä ihon kautta häviää valtavasti nestettä ja jos unohtaa juoda, niin ei ole sekään terveellistä. Juomisella en nyt tarkoita istuskelua oluttölkki kourassa, vaan aivan tavallinen vesi on parasta. Helteellä tulisikin juoda 2-3 litraa.
Muistan aikanaan, kun Jukka Toivola valmistautui Mexikon esiolympialaisten maratonille, niin nestettä oli kehossa lähes 6 kg:n verran. Sieltä ne haihtuivat pois ennenkuin viimeinen juottopaikka oli edessä. Niin valtavaa oli hikoilu.
Sokeriset ja alkoholipitoiset juomat aiheuttavat myös omat haittansa, joten edelleen vesi on aivan ylivertainen puhdas luonnontuote.

Hirvikärpäset

Läpi Suomen levinnyt hirvikärpänen on mielenkiintoinen lentävä otus. Heti, kun on laskeutunut tukkaan tai eläimen turkkiin, heittää lentovälineensä menemään ja iskeytyy asukkaaksi.
Ensimmäisen kerran törmäsin tähän hyönteiseen kesällä 1973 Ylämaalla, nykyistä Lappeenrantaa, itärajan tuntumassa. Sieltä silloisesta Neuvostoliitosta oli lähtenyt kulkeutumaan hirvien mukana ja riesahan siitä on sittemmin kehkeytynyt.
No, jotkut ihmiset sairastuvat sen puremiin, kaikki eivät. Ja kun on niin litteä, ettei siltä sormilla puristamalla saa henkeä lähtemään ei sitten mitenkään. Mietinkin monesti, että mitä kauttahan se hengittää. Kun sormet vapautat, niin eikö vain lähde heti kömpimään kohti väljempää paikkaa.

Paras tapa päästä eroon on ottaa se kynsien väliin, kääntää se katsomaan silmiin ja sanoa julmat sanat: ”Katso nyt viimeisen kerran, kenen kimppuun olit käymässä!” ja sitten nihruttaa se hengiltä.
Tunteehan sen ihollaan milloin missäkin, niskassa tai kaulassa tai otsalla. Ei siinä kannata panikoida, vaan ryhtyä oitis murhamieheksi, kaikessa rauhassa. Vaatteitten sisään se kömpii, se vain menee, joten ohjeet ovat sen vuoksi paikallaan: Riisu päällysvaatteet ulkona ja käy läpi saumat, kaulukset yms. taitteet. Niissä paikoissa hirvikärpänen yleensä viihtyy.

Miulle itselleni ei niistä ole riesaa, vaikka samalla tavalla käyttäytyvät. Ei tule ihottumaa, eikä muutakaan, kun heti tartun tuumasta toimeen. Kaikki eivät todellakaan selviä niin helpolla, eikä varsinkaan metsän muut eläimet, jotka suorastaan vauhkoontuvat, kun siivettömät mönkivät korviin ja sieraimiin. Siivistä luopuneena asettuu taloksi ja elää loisena. Ennenaikaan asunnottomia ja kodittomia kutsuttiin samalla nimellä, mutta harvemmin he aiheuttivat sellaista riesaa kuin hirvikärpänen.

Suosittelen kokeilemaan em. keinoa: Sormien väliin, kääntäminen suoraan silmiin päin ja tuomion julistaminen ennen teloitusta. Siitä jostain syystä miulle tulee valtava nautinto. Kerrankin on joku, joka on pihdeissä ja vallassani. No, pientä kevennystä hirvikärpäsen kustannuksella.

Ylinopeusrangaistukset

Nyt ovat liikenneministeriössä taas muokkaamassa uutta rahasampoa valtion pohjattomaan arkkuun: Jo yhden kilometrin ylinopeus tietäisi 50 €:n rahansiirtoa omasta pussista pois.

Periaatteessahan tiekohtaiset rajoitusmerkit tarkoittavat sitä, että se nopeus on korkein mahdollinen ja sen yli menevästä sitten maksetaan. Vaikka kuinka olen heittänyt huulta, että oikeinhan se on, niin asian toinen puoli ei olekaan aivan niin selkeä: Kuinka saadaan autojen nopeusmittarit näyttämään täsmälleen oikeaa lukemaa. Missä sellaisia tehdään? Olisko valtion ensin käynnistettävä tarkkuusmittarien valmistus ja että kaikkiin autoihin ensirekisteröinnin yhteydessä vaihdetaan tällainen kontrollimittari, johon eivät vaikuta sääolot, renkaitten kulumiset, yms. Tällaiset mittarit valtionhallinnon valvonnassa olisivat ainoat oikeat ja kaikille samat. Silloin, jos ajetaan ylinopeutta, se olisi rangaistavaa.

Autojen mittarit ovat tätänykyä täysin erilaisia. Olenkin miettinyt monesti, miksi miulle aina sattuu sellainen mittari, joka näyttää huomattavasti pienempää lukemaa kuin mitä oikea nopeus on. Olen tosin lopettanut tuskastelun ja hyväksynyt sen tosiasian, että näin se vain on. Jos noudattaa mittarin näyttöä, niin vauhti on reilusti alle merkkien ja taulujen näyttämän lukeman. Vaikka kuinka sitten otan pelivaraa ja ajan oikeaa todelliseksi kuvittelemaani nopeutta, ei sekään auta, vaan jalkoihin jään väkisin. Mistähän saisi sellaisen auton ja mittarin, joka näyttää paljon pienempää lukemaa, mikä on todellinen vauhti, mutta joka sotkee sitten poliisin peltipöntöissä piileskelevät kamerat. Saisi ajaa siten ylinopeutta.

Ei tosissaan. On vain tullut tapa noudattaa nopeusrajoituksia. Halvemmalla selviää. Se ei ole suinkaan iän tuomaa varovaisuutta, vaan viisautta olla maksamatta ylimääräisiä korvauksia pienestä eläkkeestä ja muista pikkupalkkioista, joita köyhä laulaja joskus jostain onnistuu saamaan.

Lehdissä on siihen malliin kirjoiteltu, että vanhempi väki tulee aremmaksi ja sen vuoksi ajaa hiljaa. Tuo on täyttä potaskaa. Se on vain elämänviisautta, kuten aiemmin mainitsin. Turha otta ylimääräisiä riskejä, kun hautaan ehtii sitten ajallaan. Elämä on niin arvokas asia, ettei pidä tietentahtoen päättää hölmöilyllä, niin se vain on.

Vaikka kuinka itse kuvittelee omat ajotaitonsa kimiräikkös- tai valtteribottasmaisiksi, niin kaikki eivät suinkaan ole samalla tasolla, ei formuloissa kuin tien päälläkään. Ja onhan siellä hirviä ja muita otuksia, jotka vähät välittävät liikennesäännöistä ja maahantulokielloista.

Kun ja jos tuo yhdenkilometrin ylinopeussääntö tulee, niin vähemmällä ja halvemmalla selviää, kun noudattaa sääntöä kuin että sensijaan alkaa kapinoimaan. Kalliiksi sekin tulee, jos auto jää tienpäälle ja sitten bussilla tai hyvässälykyssä liftillä koettaa jatkaa matkaansa.

Auton valmistajat ja myyjät mielellään kehuvat ja kerskuvat autojen tehoilla ja huippunopeuksilla, mutta se on aivan turhaa. Aina pystyy autolla jos toisellakin ohittamaan, oli tehoja sitten 50 tai 100 hv enemmän. Riskiohituksia kannattaa joka tapauksessa välttää ja ainakin peltipoliisien kohdalla, vaikka juuri sen yhdenkilometrin verran. Liian kalliiksi tulee ne tilanteet, jos 100 km:n matkalla kaksi tai kolme kertaa kertyy ylimääräistä maksamista, kun senkin rahan voisi käyttää polttoaineen tai sähkön ostoon sähköajoneuvoihin.

Mitä se hyödyttää yleensäkään ajaa ylinopeutta. Mielestäni ei yhtään mitään.
Muistan takavuosikymmeninä, kun Tuulilasi-lehti testasi kahdella autolla aikaeroa Helsingistä Ivaloon. Toinen ajoi sen minkä kärsi, ohitteli riskirajoilla, ryntäili jne. ja toinen ajoi rajoitusten mukaan kaikessa rauhassa. Ero Ivalossa oli lopulta vain vajaa tunti, ei sen enempää. Kiihdyttelijä oli todella hermostunut, toisen auton kuljettaja aivan rauhallinen ja tasapainoinen. Matkaa kuitenkin kertyi n. 1100 km ja ajoaika n. 14 tuntia.

Siis ei mitään hyötyä. Parempi onkin varata lyhyemmille matkoille 10-15 minuuttia enemmän aikaa, niin ehtii aina ajoissa ja hermostumatta. Tuo aika kuluisi kuitenkin. Mikä muuten estää lähtemästä ajoissa kiireen välttämiseksi? Kaikki syyt ovat pelkkää selittelyä.

Kun kerran valtiossa on liikennesäännöt ja tietyt nopeusrajoitukset, eikö ole helpompaa noudattaa niitä kuin kapinoida ja ajella holtittomasti. Kaikkien etuhan se on, että opetellaan noudattamaan sääntöjä. Tätä mieltä mie olen. Joka autolla pystyy ajamaan ylinopeutta, jokainen autoilija ei vain kykene noudattamaan yhteisiä pelisääntöjä ja siitähän tuo kaaos sekä onnettomuudet johtuvat. Vai mitä mieltä olette?

Hyvää kesää vielä kaikille: helteitä, hirvikärpästen metsästystä ja nautinnollisia kilometrejä autoilijoille!

Jätä kommentti

*