Jesus Christ – Superstar Lapinlahdella

Keski-ikään tullut, 45 v, rock-ooppera, Andrew Lloyd Webberin luomus kuultiin Lapinlahden kirkossa menneenä viikonloppuna. Oli saanut uusia sävyjä. Perinteinen rock oli jonkin verran hautautunut mielettömään meteliin, siihen, joka nykyisin vallitsee kevyessä musiikissa tai vaikka olisi kyse nk. raskaasta rockista.

Kaikki hoitivat oman osuutensa varmaan siten kuin olivat harjoitelleet, mutta yksi asia ontui … se sama, mihin törmätään jatkuvasti: Volyymit ovat kytkimet kaakkoon – periaatteella ainakin soiton osalta. Laulajat panivat parastaan niin että naama punotti esityksen jälkeen aivan kuin saunasta tulleilta. Siitä huolimatta laulut olivat varmastikin kauniita sisällöltään, eikä rokin rytmissäkään ollut moitteen sijaa.

Joltain oli vain jäänyt ennakkoon kuuntelematta, kuinka hyvin ne tukevat toisiaan vai peittävätkö kokonaan laulut. Niin siinä lopulta kävi. Sanoista ei saanut selvää, musiikki peitti senkin vähäisen, mitä olisi halunnut kuulla. Miksi pitää sellainen pauke ja möyke olla? Miksi ei voi kunnioittaa tekijän luomaa tunnelmaa. Sen ajan rock ei niin kaukana ole, mutta miksi siitä ei oltu otettu opiksi?

Tämänpäivän musiikintekijöillä on vain se yksi asento kytkimissä, oli laulu tai esitys mikä tai missä tahansa. Mahdollisimman kovaa, se on kuulemma nykyisin rock. Ei muuten ole, sanon ja väitän. Menkää ja kuunnelkaa Andrew Lloyd Webberin alkuperäistä. Ei siellä ole soitto koskaan niin kovalla, että peittäisi laulun.

Hyvä yrityshän tuo oli, ei siinä mitään. Ammattitaitoisia suuri osa, vaikkei kaikki kenties ammatikseen musiikkia teekään. Ottakaa seuraaviin esityksiin porukka kuuntelemaan, keski-ikäisiä, jotka ovat kuulleet sen alkuperäisen. Kysykää heidän mielipiteitään äänen voimakkuudesta seuraavassa paikassa, missä esitätte. Kysykää ja kuunnelkaa heidän mielipiteitään, älkääkä ohittako.

Tuo kuultu tapa ei ollut parhaasta päästä. Kytkimissä on muitakin asentoja kuin kaakko. Laulajat voisivat lisäksi selkeyttää laulamistaan niin, että sanoista todella saa selvää. Vai onko niin, että kun ei kunnolla osaa, niin laulaa epäselvästi. Hyvä teksti ja hyvä asia menee pilalle juuri noitten seikkojen vuoksi.

Olisitte tarjonneet musiikkielämyksiä, eikä vaan korvien tinnitystä. Korvat soivat kauan tuon esityksen jälkeen. Olisi kuitenkin pitänyt varata mukaan korvatulpat, niin olisi päässyt nauttimaan hyvästä esityksestä. Nyt ei valitettavasti käynyt niin.

Tämä kaikki edellämainittu on konsertissa mukana olleen keski-ikäisen pariskunnan kertomaa. He ovat ikänsä olleet rock-faneja, käyneet jopa Lontoossa katsomassa ja kuulemassa alkuperäisen. Tuo oli heidän mielestään halpa kopio. Toin tässä heidän mielipiteensä Lapinlahden esityksestä, en omiani. Sen verran vain laitoin omiani, mitä mainitsin nykyajan rock-muusikoitten älämölöstä ja mielettömästä huutamisesta ja riekkumisesta. No, onhan se hyvä yritys, muttei sillä ole mielestäni mitään tekemistä kansainvälisen rock-oopperan tekemisen kanssa.

Keskittykää, jättäkää se valtava melu ja meteli. Opetelkaa soittamaan myös hiljaa, sillä siitä selviää, osaatteko ylimalkaan soittaa. Kovaa meteliä osaa kuka tahansa, mutta he peittävätkin osaamattomuuttaan. Säestäminen ei ole helpoimmasta päästä. Säestäjiä ei istu joka oksalla. Soittajia on pilvin pimein, muttei kaikista ole säestäjiksi. Säestäjien on kuunneltava solisteja ja osattava hiljentää ja voimistaa samassa rytmissä. Silloin, kun laulajat eivät ole äänessä, silloin voitte paahtaa kytkimet kaakossa, mutta kun laulaja tai laulajat avaavat suunsa, silloin soittajien on vain yksinkertaisesti osattava hiljentää niin, etteivät peitä laulajien viestiä.

Ei tämä varmasti ollut ensimmäinen kerta Lapinlahdella, on sitä sattunut mestareillekin. Esimerkiksi Kalevi Kiviniemi, maineikas urkuri oli Maaningan kirkossa laittanut putket kuumiksi niin, että vahvaääninen Jorma Hynninenkin oli jäänyt kakkoseksi, vaikka laulun säestyksestä oli ollut kyse.

Kritiikkiä pitää saada, pitää oppia kestämään ja ottamaan opikseen. Ei ole olemassa yhtä oikeaa tapaa, sitä, mikä itse on kuviteltu, vaan kuulijat kertovat rehellisen mielipiteensä. Siitä ei pidä koskaan pahastua. Jos ottaa nokkiinsa, niin se osoittaa henkistä kyvyttömyyttä kehittyä muusikkona. Niin olen miekin sen kokenut omalla kohdallani monta kertaa, mutta kun riittävän paljon saa kritiikkiä, niin kyllä se lopulta uppoaa jos on upotakseen.

Seuraava Jesus Christ – Superstar – laittakaa volyymit tasapainoon, niin esityksestä tulee todella nautittava kokonaisuus. Pystytte siihen, jos vain on halua.

Kommentit

  • Eino J. (maallikkona)

    Ei tulisi ensimmäisenä mieleen mennä kirkkoon rokkikonserttiin – ei silti muuallekaan, mutta noin opiksi

    + kirkon jälkikaiunta-aika on yleensä pitkä, mikä tarkoittaa oikeastaan sitä että kirkon akustiikka sopii puheelle (ilman kaiuttimia) ja hitaille kappaleille – mitä virsien sävelkulku oikeastaan on
    + kirkkojen tilat on suunniteltu oikeakaikuisiksi puhetta ajatellen – saarnaahan sinne mennään kuulemaan
    + eräässä islamilaisessa pyhäkössä on muistaakseni lattialla piste, paikka, mistä puhe kuuluu ilman kaiuttimia kaikkialle korkeaholvisessa ja laajassa tilassa (vai olisiko se ollut entinen kirkko), joten olet oikeassa tuosta musiikin soittotasosta
    – – vanhakantaisen on tietenkin lähetettävä moitteita moisen esityksen tuomisesta kirkkoon, vaikka eipä siellä nykyisin paljon muitakaan käy – ja toisekseen; taitaa tuo nykyinenkin kirkkomusiikki, tuo virallisempi ja perinteinen, olla ollut aikanaan kiellettyä kirkollisissa piireissä, ja saaneen hyväksyntänsä vasta silloisen rokkikansan aikuistuttua

    • Hannu Musakka

      Niin se on. Rock-konserttipohjaiset kirkkomusiikit on suunniteltu luonnollisesti saadakseen nuoria edes sillä verukkeella kirkkoihin. Näitähän on pitkin Suomea. Parasta on akustinen säestys ja laulu ilman äänentoistoa. Sille kirkot ovat hienoja paikkoja. Tosin on Suomessakin kivikirkkoja, joissa on syytä käyttää äänentoistoa saadakseen laulut selkeämmin kuulumaan pitkänomaisessa kirkkorakennuksessa perille saakka. Mm. Kemijärven kirkko on sellainen. Vierastan itse äänentoistoa ja vahvistimien kautta tulevaa. Nämä ovat eri asioita ja voihan tällaisen rock-oopperan ja sanoman viedä vaikka liikuntahalliin, missä riittää tilaa äänelle kulkea, kun kerran tällaisia projekteja on olemassa. Eihän se vähennä sanomaa yhtään, eikä häpeä, vaikka nuoriso kuulisi rock-oopperansa muussakin kuin kirkon tiloissa.

      Sääli vain, että tuo valtava ääni on pääosassa, eikä esitettävän kappaleen sisältö. Jokaiselle omansa, sanon, mutta vähemmälläkin desibeli-määrällä pärjää erittäin hyvin.

Jätä kommentti

*