Joka puolueella oma “väyrysensä”.

Puolue-elämästä moni hautautuu väistämättä, kun uusia vyöryy kaiken aikaa ja tietenkin toinen toistaan viisaampina – omissa kuvitelmissaan.

Yksi on ylitse muiden, Väyrysen Pate eli Paavo. Hän ei lähde kulumallakaan pois valtakunnan politiikasta. Hän on kasvanut siihen kiinni joka solullaan ja sitten toiset ihmettelevät, että miksei mies päästä jo irti. Ei voi, kun on kasvanut kiinni. Ei voi lähteä kuin kulumalla tai lahoamalla.
Tuo Paavo on samanmoinen kuin aikanaan Lappeenrannassa naapurissa asunut Makkosen Manu. Hän oli osa sikäläistä työväenpuoluetta, ei tosin niinkään poliitikkona, vaan tanssipaikan järjestysmiehenä. Eikä kulumallakaan jättänyt porukkaansa kuin aivan viime metreillä, kun sormet lipesivät ja voimat ehtyivät. Hän oli pieni kooltaan, mutta terhakka tehtävissään. Siitä syntyikin sitten sanonta: “Makkosen Manu, se ei viru eikä vanu!”

Aivan sama näkyy olevan Väyrysen Paten kohdalla. Pysyy aina samanlaisena, yhtä innokkaana ja aina oikeassa olevana. Vaikka kuinka perusti oman puolueensa, niin siitä huolimatta kepulainen on kepulainen vaikka sipulissa käristäisi. Takaisin teki mieli ja johtoon, tottakai.

Presidentin vaalit kun toivat hänelle kelpo saaliin ääniä, niin se sokaisi hänet ja arveli Pate, että nythän hän pystyykin nostamaan oman entisen puolueensa suosion huipulle. Mutta kun meni perustamaan toisen puolueen ja sitä käytti hyväkseen, niin miten sitten vielä kepulaiset voisivat olla hänestä kiinnostuneita?!

Ei tunnu olevan, mutta sitten räjähti pankki! Perustamansa puolue eroitti perustajansa ja pani syytteet perään. No, onneksi on vielä kepu, josta ei ole voitu erottaa vielä. Siihen hän nyt sitten turvaa, pahimman hädän hetkellä. Kun ne solut, jotka syntyivät kepussa ollessaaan, eivät mitenkään päästä irti.

Nyt näyttää tällaisia samanlaisia “väyrysiä” löytyvän lähes joka puolueesta. Viimeisin on kokoomuksessa esilletullut nuori nainen, Elina Lepomäki, joka ei löytänyt sijaansa puolueessa muutoin kuin asettumalla poikkiteloin uusille hankkeille. Lienee nähnyt unta, että kaikki menee pieleen, jos hän on mukana ja sen vuoksi keksi sitten, että hänen tekemänsä todennäköisyyslaskelmat viittaavat siihen, ettei hallituksen esittämät sote ja maakuntauudistus voi mitenkään toimia. Ei ainakaan ilman häntä. Kuka muuten muisti, että tuonniminen kansanedustaja on yleensä olemassa. Mie en ainakaan.

Nuori nainen, tytöksi tituleerattava, aikoo todella tehdä Kokoomuksessa “väyryset”. Uutiset kertoivat lähes samoin sanankääntein kuin Pate ikään: “Suomen rohkein kansanedustaja!” Kun itse sanoo, niin itse helposti uskoo, jos ei kukaan muu. Taitaa siellä kokoomuksessa olla vielä joku toinenkin “väyrynen” niin muistelen.

Joka puolueesta löytyy oma “väyrysensä”. Mitenhän niitä oikein sikiääkään ja varsinkin tänä talvena, kun ei meinannut tulla talvista talvea juuri ollenkaan. Sitten kun tuli, niin lunta on riittänyt. Käykö tuossa väyrystelyssä aivan samoin: Vaikka kuinka pistäisi hanttiin, niin uudistukset tulevat ja kaikki väyrystelijät unohtuvat nurkkiin pölyttymään ja sitten joskus löytyvät sieltä, kun lumilapioita kaivellaan esille seuraavaa talvea varten.

Mitäpä tuohon enää sanoisi? Kaikella on aikansa, niin myös “väyrysillä”. Niitä tulee ja menee, mutta Pate vain pysyy. Muut ovat kehnoja jäljitelmiä, jotka kuvittelevat enemmän kuin tietävät. Pate tietää, mutta hän ei kerro kenellekään toiselle suunnitelmiaan, miten säilyttää suosio vuosikymmenestä toiseen, vaikkei ole kenenkään kanssa juuri väleissä. Vai siitäkö se kaikki johtuukin? Ilmeisesti ja siihen saumaan näkyy tähtäävän Kokoomuksen “väyrynen” Elina Lepomäki.

Jos nyt lopetan tämän, niin mitäs siihen sanot?! Suuri osa ajattelee, että parasta kun lopetat, ei siitä sen valmiimpaa tule. Sen vain tiedän, että sitten kuun uusi sote ja maakuntauudistus ovat käytössä, sitten vasta pystyy näkemään, miten järjestelmät alkavat toimia. Siihenhän tähtää myös hallitus, koska jokainen siellä oleva tietää, ettei mikään systeemi ole koskaan valmis, vaan aina riittää kehitettävää. Eikä sen paremmin maailmakaan ole koskaan valmis, sillä jos aika pysähtyy, niin mitään ei tapahdu. Saavat nukkua vaikka sata vuotta kuin prinsessa Ruusunen, mutta elämä jatkuu siitä, mihin se ennen unia jäi.

Ja sen tiedän miekin, että vasta sitten, kun olen saanut rakennettua liiterin valmiiksi, vasta sitten tiedän, kuinka siellä pysyvät puut kuivina ja tavarat seinillä. En ennen vaikka kuinka tekisin todennäköisyyslaskelmia. Ai että olenko tekemässä liiteriä? En ole, mutta kunhan keksin vaan huvikseen vertailukohdan suunnitelmien ja valmiitten ratkaisujen eroksi.

Karjalaisuutta elin tuossa viikonloppuna ja sieltä yksi ajatus henkilöille, jotka sanovat, ettei ole mitään sidettä karjalaisuuteen. Väitän, ettei Suomessa juurikaan ole yhtään ihmistä, joka ei olisi eläissään syönyt karjalanpiirakoita. Ja jos niitä tekee edelleen mieli, niin ei karjalaisuuteen muuta tarvitakaan, kun vain tiedostaa sen, mitä syö, eikä syö mitä sattuu suuhunsa laittamaan ja varsinkaan piirakoita syödessä. Ja siinähän se side on. Pitää vain tiedostaa.

Tällaista tällä kertaa!

Jätä kommentti

*