Joulu pa-remmalla (-hemmalla) puolella

Ei joulusta kannata tällaista taakkaa ottaa harteilleen. Vähemmälläkin selviää ja jaksaa nauttiakin.

Sattuipa taas pitkästä aikaa joulunpyhät viikonloppuun, muttei tietenkään mikään yllätys ole, kun kalentereihinhan se painetaan näkyviin.
Uutisia ei juuri maailmalta ole tippunut, vielä, mutta Suomessa on eletty aivan kuten ennenkin. Tosin yhtään saunaa ei ole poltettu, kun onneksi oli näin lauhaa ja lämmittäminen jäi vähäisemmäksi. Ei ole onneksi henkilövahinkojakaan tullut enemmälti tietoon, vaikka juuri tällä hetkellä uutiset kertoivat Turun radalla tapahtuneesta.

Sen sijaan olisi kansalaisten ryhtiliikkeen paikka. Eivät näköjään opi käyttämään alkoholia siedettävästi, vaikken ymmärrä ollenkaan, miksi sitä pitää jouluun edes tuoda. Mainokset kirkuvat, kuinka punaviihi sopii erittäin hyvin kinkun kanssa jne. Siitä se lähtee, kun saa ensin pari lasillista ja kun alkaa nupissa tuivertamaan, niin melkeinpä siitä pullo tyhjenee alta aikayksikön ja väri vaihtuu. Joko aivan värittömään tai sitten ruskeisiin jalojuomiin. Ensin lasista ja loppuillasta pullonsuusta. Siihen kun tyrkkäset jonkun lyhyen epämukavan sanan tai ilmeen, niin silloin irtoaa lapasesta enemmänkin. Onneksi ei ollut tänä vuonna paukkupakkasia. Onhan sitä jossain varmaan perhettä ulkoilutettu jonkun perheenisän ansiosta. Yksi poikkipuolinen sana ja …

Viinakset ja viinit oluista puhumattakaan pitäisi kaikkineen jättää pois, mutta jouluunhan kaikki tähtää: Saunaolutta pitää saada ja viiniä ruoan kanssa ja kahvin kanssa konjakkia tai ilman kahvia.

Ei kai tämä Suomen tilanne ole mitenkään poikkeuksellinen, mutta kun kulttuuri on mikä on, niin eipä tarvitse enemmälti miettiä, perheväkivallan tilastoja seuratessa, joulun merkitystä.

Ylensyönti on sitten toinen puoli asiasta, muttei se aiheuta ympäristölle niin suurta vahinkoa kuin alkoholi.

Sää suosi tänä vuonna joulun viettoa. Lämpöisen lempeä tuuli vilvoittaa hyvin saunan jälkeen. Tosin ajokelit ovat olleet aika hankalat tai miten sen nyt ottaa. Jos vauhtinsa sovittaa olosuhteisiin ja unohtaa kellon ja sen, ettei nopeusmittarin viisari näytä 80 km/h, saati satasta, niin ei siinä mitään häviötäkään synny.

Olin itse aattoiltana liikenteessä Mikkelin suuntaan ja eilen takaisin. Menomatkalla liikkenne sujui Kuopiosta eteläänpäin mallikelpoisen hyvin Varkauteen saakka. Uutta lunta tiellä ja luistava keli sai aikaan sen, että pitkä letka soljui hyvin tasaista ja rauhallista vauhtia. Varkauden jälkeen lumen lähes hävitessä nopeudet kasvoivat, mutta onneksi siellä on vieläkin niitä kuuluisia ”tyhjiä (?) pönttöjä” mittaamassa nopeuksia. Takaisin tullessa eilen illalla aaton pidättely sitten kostautui ja vauhdit tuntuivat kasvaneen. Joku oli taas kerran ymmärtänyt, ettei missään tapauksessa saa ajaa alle 80 tai 100 km/h ja mieluummin reilusti yli. Sitten paniikkijarrutus vähän ennen pönttöä ja taas lämiskä lattiaan.

Lahjoja ostettiin kaupat tyhjiksi uusimmista ihmeellisyyksistä. Monessa paikassa rakennettiin muovipalikoista mitä eriskummallisempia juttuja ja kun saivat valmiiksi, niin sitten siirryttiin tuijottamaan olemattomia tai pelaamaan sotapelejä jne. Jossain perheessä kun ei ole oikeaa koiraa, niin helpompi oli saada lahjaksi sisäsiisti kotieläin, joka teki komentojen mukaan vaikka päälläseisontaa. Ei kuitenkaan tarvinnut ulkona käyttää eikä ruokkia. Sen verran helppo vahtikoira.

Lelujen muoto on vuosikymmenten aikana muuttunut. Rahaa käytetään surutta, luottokortit vinkuivat kuin formuloitten renkaat lähtökiihdytyksissä. Jossain oli tyytyminen perinteisiin pehmeisiin paketteihin, mutta tekniikka valtaa alaa lisääntyvässä määrin. Missähän sen päätepiste on? Kyllä siinäkin peräseinä tulee vastaan. Ei tekniikka voi ikuisuuksia kehittyä, vaikka kuinka suunnitellaan Marsiin tai Plutolle matkailua. Kovin ovat utopistisia edelleen, koska nehän ovat kuukausien ja vuosien juttuja. Eikä vielä ainakaan ole löytynyt toista planeettaa, missä ihmisen kaltaiselle eläjälle eläminen olisi mahdollista, varsinkaan siten kuin täällä maapallolla on. Lopettaisivat haaveilut ja pysyisivät vain mielikuvitusmaailmassaan nuo haihattelijat. Ei rahalla kaikkea kuitenkaan saa.

Lehtiuutisissa on jo aiemmin kerrottu, kuinka kouluikäinen sukupolvi kärsii niska- ja hartiasairauksista. Suora ryhti tai kyykistyminen on vaikeaa. Polvet eivät taivu, eikä selkä suoristu, kun ollaan kiinni jossain härdellissä ja tuijotetaan niitä päivät pitkät. Ulkoliikkuminen on vähentynyt aivan ratkaisevasti. Ennen ei ollut, eikä tarvittu monenkaltaisia ja monimutkaisia juttuja, kun töppöspelit olivat käynnissä jne. Eipä silloin ollut ryhtivikoja synnyttäviä laitteitakaan. Mikähän on tilanne, kun tämä nuori sukupolvi alkaa olla eläkeiässä. Epäilenpä, että ihmisten keski-ikä romahtaa, olkoonpa sote tai muut kehitteillä olevat uudistukset mitä tahansa, jos ei omasta kunnosta pidetä huolta. Sairastutaan flunssaan ja muihin kulkutauteihin jo uutisia kuunnellessa.

Leluille ja laitteille on aikansa, mutta ulkoliikuntaa pitää jokaisen saada. Onneksi nyt ei ole tiedossa kovaa pakkasjaksoa, joten kukaan ei voi valittaa, että ulkona olisi kylmä, ettei tarkene mennä. Siellä ne sulavat suklaat ja kinkut ja kaikki muutkin herkut. Ja vanhemmat mukaan lasten kanssa. Ei se keho ole kenelläkään niin pyhä, ettei sitä voisi hieman hiostaa ulkona.

Löytyyköhän vielä jotain moitittavaa? Voisi kai sitä jotain löytyäkin, kuten se, ettei taaskaan tuolla Etelä-Savon suunnalla kaikissa kouluissa järjestetty koulun yhteistä joulujuhlaa. Sellainen tieto kantautui korviini. Mistähän ne muut opettajat aiemmin ja nykyisinkin kehittävät sellaiset juhlat ja ohjelmat, että oksat pois. Mielikuvitusta vain liikkeelle. Lapsille olisi hyvin tärkeää saada olla mukana esityksissä ja varsinkin silloin, kun vanhempansa ovat seuraamassa. Onkohan opettajien koulutuksessa mainittu tai sitten ammattiliittojen suunnalta, ettei mihinkään ylimääräisiin tarvitse ryhtyä. Opetus riittää ja sillä selvä. Sääli, mutta onneksi valtaosassa on perinne haluttu pitää voimassa ja kunniassa.

Tärkeää olisi pitää tämä joulun valmistelu sopivan yksinkertaisena, eikä tarvitse liikaa höyröttää. Vähemmällä syntyvät koulujen juhlatilaisuudet kuin koti-joulun valmistelukin. Mainosmiehet iskevät rumpua, mutta se on heidän tehtävänsä. Kaikkeen ei silti tarvitse innostua, eikä lähteä mukaan.

Rauhoittuminen on tärkeintä ja jokaisen löydettävä omalta kohdaltaan se tärkein ”joulun sanoma”, mikä se sitten onkaan vai onko sitä ollenkaan. ”Vetäkää keuhkot ilmaa täyteen ja leuka koholle. Sitten hetki hiljaa hengittämättä, kiitos! Ja seuraava!” – kuten kuului kehoitus takavuosien kiertävän hengityselinten kunnon tarkastuksessa. Samaa toivon jokaiselle. On vain etsittävä se oma rauhallinen tuokionsa, hetkensä. Eikä se löydy tv:n tai muitten laitteitten läheltä, vaan ulkoa luonnosta, raikkaasta ilmasta.

Terveellistä loppuvuotta uutta odoteltaessa!

Jätä kommentti

*