Joulumuorin päiväkirjasta

Joulun H-hetki on takanapäin. Lahjat jaettu. Lehdet kirjoittavat kuitenkin monenlaisista ikävistä asioista. Ei riitä nuo luonnonkatastrofit muualla päin, vaan liiallinen läträäminen pilaa monen elämän ja joulun syvin sanoma häviää samantien.

No, jospa näistä Joulumuorin päiväkirjan viimeisistä ajatuksista jokin tarttuu mieleen. Joulupukkihan on perinteisesti hyvä satusetä ja tällaisen runon hän reissunsä jälkeen vetäisi vilttihatustaan eli myssystään:

Mitä kaikkea joulu kullekin tuo,
hyvän mielen, lahjan, kaksi.
Voi yksinäistä ilahduttaa
ja saada mielen riemuisaksi.
Tai sitten, kun kuuntelet laulua,
johon kaikki yhtyä voivat,
se ilo tarttuvi jokaiseen,
ja lämpö, mi täyttävi sydämen
ja kun lapset karkeloivat.
Se parhain on joulumme ihanin
ja sen enkelit taivaasta toivat.

Joulumuorin sanat jäävät soimaan myös. Ajatus on mitä ilmeisimmin syntynyt siitä, kun häneltä ja pukilta kysytään heidän ikäänsä:

“Ei vanha ole hän, jok’ ei elämästä lakkaa.
Vain vanha on hän, joka unohtaa elämän!”

Voisko sen enää paremmin sanoa!

Näillä ajatuksilla tästä joulusta kohti uutta vuotta.

Jätä kommentti

*