Jouluni voi jo alkaa

Toivon, että kaikilla olisi joulu siten kuin sitä vuosituhansien perinteinä on vietetty. Ymmärrän hyvin sen, että jokaisella on omannäköisensä, eivätkä vietä tai kykene viettämään. Toivon kuitenkin joulunpyhiksi rauhallista mieltä ja eläkää sovussa, ainakin se hetki. :)

Mie oikeastaan vietin jo eilen sen verran joulua, että lumitöiden ajaksi lämmitin saunan ja reilun tunnin jälkeen hikisenä oli mukava kömpiä lauteille. Vastan laitoin hautumaan kuumaan veteen. Ja kun haudevedellä heitin löylyä, niin vastan tuoksu levisi kaikkialle. Siinä sitten nautiskelin kaikessa rauhassa normaalin kaavan mukaan n. 3 tuntia. Välillä kävin kylmällä vedellä huuhtelemassa ”tuskanhikeä” pois, ja aina kolmen löylynoton jälkeen istahdin puutarhatuolille ulkona tuiskuun. Kylläpä oli nautinto. Iho sopivasti jäähtyi ja eikun vain takaisin löylyihin.

Siinä se ilta hurahti puolille öin, vähän lueksin ja uni tuli kysymättä.

Miksi mie näin aikaisin tätä jouluani aloitin? Siksi, kun huomenaamulla laulut kutsuvat: Ensin pianisti Terho Marlon kanssa Turusta Tukholman Vallentunaan perjantaiksi 15.12. klo 16 laulamaan ruotsinsuomalaisille, sitten sunnuntaiksi 17.12. klo 13 Helsinkiin Karjalatalolle ja maanantai-illaksi 18.12. klo 18 Kemiön keskiaikaiseen kivikirkkoon. Teemana on ”Karjalaispoikien Joulun viesti”. Takaisin Kaaville tiistaina ajaessani arvelin, ettei aika kävisi liian pitkäksi, käyväni tervehtimässä Kuopion museon henkilökuntaa ja senhetkisiä asiakkaita pienellä yhteisellä joululaulutuokiolla.

Välillä siis ehdin poikkeamaan kotona Kaavilla, kunnes perjantaina käännän auton keulan Kaustiselle ja Kansanlääkintäkeskuksen jouluvieraita laulattamaan ja viihdyttämään joululauluilla ja kupleteilla, runoilla, tarinoilla jne. Jouluaamuksi avautui mahdollisuus laulaa Kaustisen kirkossa klo 7 Mä kanssa enkelten varhaisessa jumalanpalveluksessa.

Nyt eilen kun oli todella rauhallista, sen vuoksi aloitin jouluni hyvissä ajoin. Laadin perinteeksi muodostuneen runon, jonka laitan tähän jatkoksi.

Kiitos kuluneesta vuodesta! Kun en ole aivan täydellinen, eivät miun kirjoituksenikaan sitä aina ole. Joskus ihan uhallaan ärsytän tai muuten otan railakkaasti kantaa asioihin. Yleensä niihin, jotka itsestäni tuntuvat sen arvoisilta. Joskus koetan olla vitsikäs ja hauska, vaikka tiedän, ettei miun humoorini kaikkiin kolahda.
En tiedä, onko tästä iloa kenellekään, mutta otin alkuviikosta lipat tuossa lumenpeittämällä pihajäätiköllä tuhka-astia sylissäni. Onneksi kylmät tuhkat. Ja onneksi pidin siitä kaksin käsin, joten pääsin suorittamaan laskun suorin vartaloin ilman kierrettä. Entisistä judo-opeista oli tällä kertaa hyötyä, kun sain kannateltua päätäni, ettei tarvinnut lasarettiin lähteä, varsinkin kun on näitä laulujuttujakin sovittuna. Selvisin säikähdyksellä, tuhkat levisivät pitkin pihaa ja vähän tuiskautti päällekinin, mutta sehän oli puhdasta tuhkaa, eikä koitunut vahinkoa. Muistan tästedes, taas kerran, olla liukkailla varovaisempi ja harkitsevampi. Tätä toivon kaikille, sillä nyt on pahat kelit, kun aurat silittävät teitä ja pieni pakkanen pitää huolen jäätiköistä.

Lopuksi Jouluruno 2017, olkaa hyvät!

Ulkona tuulee ja tuiskuaa,
talvi tuloaan tekee yhä.
Mitä lähemmäs joulua ehditään,
vaikka kiire joskus yllättää,
sitä lähemmäs tulee Pyhä,

jolloin juhlitaan lapsen syntymää.
Seimen oljilla Jeesus-lapsi,
vierellään Joosef ja Maria,
paimenet, tietäjät, kaikki maa
he lausuvat: ”Kultahapsi!”

Ja taivaasta silloin kajahtaa
se tuttu enkelin ääni:
”On tänään syntynyt seimehen
pieni, Vapahtaja, ihmisten!”
Se lämmittää sisimpääni.

On ulkona tyyntä, rauhaisaa,
lumikiteet kirkkaina hohtaa.
Kuulen jouluaamuna sanoman,
sitä kyllästy en kuulemaan.
Se iloon, riemuun johtaa.

Jk. Ollaanhan kaikki myös liikenteessä varovaisia. Aikaa voi varata vähän enemmän, kun kelit ovat mitä ovat. Ettei sen vuoksi joulun viettäminen muutu tai jää pois kokonaan!

Jätä kommentti

*