Juhannusyönä

Tässä runo vuosien takaa, olkaa hyvät!

JUHANNUSYÖNÄ

Lähteeseen katson ja kuvasi nään
juhannusyönä, tää kaikki on taikaa.
Taioista monet sekoittaa pään
juhannusyönä, on valoisaa aikaa.

Kultani kuvan mä siellä näin,
juhannusyönä, kun päässäni takoi.
Nuorena silloin niin elämää päin,
juhannusyönä, se onnea jakoi.

Juhannusta juhlimaan
käydään käsikkäin,
joskus hiljaa istutaan
ja ollaan lähekkäin.
Kokko palaa, roihuaa
yössä nuorten lempi.
Toisille se kukoisti.
Ilman jäi, ken empi.

Vuosien jälkeen tuon kuvas taas näin,
juhannusyönä, kun lähteelle kuljin.
Sieltä sä katsoit ja hymylläin
juhannusyönä sun muistoihin suljin.

Taikoihin luotan ja lähteeseen myös
juhannusyönä, vaikk’ pois on se varmaan.
Aarteeni kallis, oot syömmessäin ain,
juhannusyönä, näät partani harmaan.

Juhannusta juhlimaan
käydään käsikkäin,
hetki hiljaa istutaan
ja ollaan lähekkäin.
Kokko palaa, roihuaa
muistojemme palo.
Silloin meidät valaisee
sielun kirkas valo.

Jätä kommentti

*