Olen vuosikymmeniä ihmetellyt, mikä saa ihmiset innostumaan dekkareista, rikosfilmeistä, kaikenlaisesta täysin mielikuvituksen ulkopuolelle menevistä elokuvista ja kirjoista?
Mitä niistä haetaan? Vastapainoako työn rasituksille, perhe-elämän haasteille vai mille?

Mitä hyötyä on katsoa tappamista elokuvan keinoin, kun tietää, että teksti on jonkun tyhjästä päästä peräisin. Sitä sitten tollotetaan telkusta tai teatterissa kuin parastakin filmiä. Ei siis mitään järkeä.

Onhan tuo nähty, mikä kielteisten asioitten vaikutus on herkempien mielenterveydelle. Joka puolella riehutaan aseitten kanssa, tapetaan nuoria ja vanhoja, ryöstetään pankkeja tai vanhuksia ja jos vaikka mitä.

Viime päivien kuulemma luetuin kirja kertoo Aarniosta. Mitä sen lukemisesta hyötyy? Sitäkö, että oppisi vielä ovelammin toimimaan ilman kiinnijäämistä vai mitä? Siis ei pienintäkään hyötyä ole siitä kirjasta lukijalle. Tekijät myhäilevät, kun saavat kirjojaan myydyiksi, samoin kustantajat.

Eikö kansalaiset todellakaan huomaa, kuinka liritetään okulaariin ja ihan hymyssä suin?

Mikä on sitten noitten vielä enemmän huuhaa-kirjojen ja elokuvien merkitys? Tehdään hillittömiä avaruuselokuvia täysin jossain studiossa, tapetaan toisiaan. Sankari on se, joka tappaa eniten.
Sankariksi ei tosielämässä julisteta yhtään tappajaa, kuolemantuomio osalle ja suuri osa loppuiäksi telkien taa. Sekö on sitten sitä viihdettä, mitä pitää katsoa ja lukea? Täysin jonkun höperön mielikuvitus lentää jossain ja sitä seurataan kuin todellista elämää.

Mielestäni on olemassa laatukirjallisuutta aivan riittävästi. Dokumentteja, historiaa, elämänkertoja. Ei niihin sisällytetä mielikuvitusmaailman ja kirjoittajan hetken mielijohteesta tehtyä juonta.

Kirjojen lukeminen on vähentynyt, kun tv työntää ulos aivan ala-arvoisia ohjelmia. Niitäkin katsotaan illasta toiseen kielipitkällä niin, ettei vastata puhelimeen tai ei ehditä edes vessassa käymään.

Tuosta kaikesta törystä seuraa ilmeisesti sitten sitä, että ihmisillä on yhä enenevässä määrin mielenterveysongelmia. Väkivaltarikokset lisääntyvät, samoin huumeissa ja päissään ajamiset. Samaan listaan lisään vielä ympäristön saasteet. Ostetaan pikaruokaa tai muuta ja heitetään tähteet ja roskat pitkin kadunvarsia. Ei välitetä mistään ja uskon tuon olevan seurausta siitä, että kaikenpäivää eletään sellaisessa mielikuvitusmaailmassa, missä ei ole totta pisaraakaan. Ei uskalleta kohdata todellisuutta kuin ampuma-ase tai puukko kädessä.

Sekö luo sen turvan tunteen, mikä kodista yleensä on saatu aiempina vuosikymmeninä? Kysymysmerkkejä toisensa perään.

Ja pienistä jutuista kun ei tule kuin vähän sanomista. Sitä kaikkea vahingontekoa pidetäänkin sankaruutena. Sitähän ne tv-ohjelmat syytävät joka ilta ja vahvistavat käsitystä omasta voimakkuudesta.

Ei ihme, että maan hallitus on kohdannut hillitöntä vastarintaa eri uudistuksien valmisteluissa. Ihmiset ovat unohtaneet elämän realiteetit. Aina pitää saada lisää rahaa, ainakin enemmän kuin toiset. Pitää olla uusimmat digi-vehkeet. On unohdettu tosiasia, että mitkä asiat ovat todella tärkeitä.

Ilmeisesti oma pahaolo halutaan unohtaa hetkeksi täysin roskaviihteen avulla. Arkitodellisuus on peitettävä hetkeksi. Liekö sitten ryöstöjen, varkauksien, vahingontekojen yms. tekijät juuri heitä, jotka ovat ajautuneet sivuraiteelle ja katsovat ”hyviä neuvoja” rikoselokuvista tai lukevat dekkareita kielipitkällä.

Ajan todellakin voi käyttää paljon parempiin asioihin ja silloin elämä alkaa hymyilemään ja elämä järjestymään aivan toisenlaisiin uomiin.

Kaikenkarvainen huuhaa-hömppä on vain jätettävä sivuun, etsittävä elämäänsä merkitys ja syy elää. Ei siihen tarvita dekkareita, rikoselokuvia, mielikuvitushömppää.

Elämä on paljon rikkaampaa ilman huuhaata, eikä siihen kaikkeen tarvita rahaa. Tämän saman ovat tuoneet julki sellaiset henkilöt, jotka ovat olleet syvällä ja selvinneet sieltä arvokkaaseen elämään. Tätä mie tarkoitan tällä kaikella. Elämä ei ole yhdentekevä seikkailu, vaan kaikella on tarkoituksensa ja jokaisella paikkansa yhteiskunnassa.

Toisella se kulkee pidemmän kaavan kautta, joku oivaltaa sen nopeammin. Sillä ei ole merkitystä, kuinka kauan siihen menee. Sillä on merkitystä, että oppii elämään ja oppii erottamaan valheellisen ja rehellisen elämän erot.

Huuhaa on paha sairaus, pahempi kuin moni tappava tauti!

Ja jokaisen on löydettävä se ”oma MIKSI?” Jos ei yksi asia tuo ratkaisua, on etsittävä toinen ja kolmas, jne. kunnes löydetään. Siihen ei löydy vastauksia mielipuolisista scifi-elokuvista tai -kirjoista. Terveen elämän avaimet ovat kaikilla käsissään, ne pitää vain osata erottaa ja löytää vastauksensa kysymykseen: Mikä on siun oma Miksi?