Kansanperinnettä parhaimmillaan?!

Vuosisataisesta kansanperinteestä löytyy valtava määrä neuvoja ja opiksiotettavaa meille kaikille, kunhan vain kuunneltaisiin ja luettaisiin. Elämän solmut selviäisivät kertalinttuulla, kuten esimerkiksi tällainen omakohtainen asia:

Olin täyttänyt 50v ja vaihtanut elämänuraa. Jokin aika myöhemmin kuulin kolme huhua, että mie olen kuollut! Oli aika häkellyttävä tunne, kun ei itsestä siltä tuntunut ollenkaan. Eikä toisetkaan sellaista miusta huomanneet, kun kuljin aivan kuten ennenkin. Ja vielä, että kolme huhua ja aivan eri aikaan ja eri suunnilta! Huhhuijaa!

Mietin, että joko ne alkavat elävältä hautaamaan?! Seuraava ajatus oli: pitäisköhän laittaa paikallislehteen tiedustelu, että sellainen, joka on jo kuollut, kertoisi, miltä tuntuu kutittaminen tai nipistely! Sitten luovuin ajatuksesta, arvelin, että joku saattaa herjaamisesta tai rienaamisesta syyttämään.

Siihen samaan saumaan yksi huhu sisälsi vielä seuraavanlaisen episodin. Naapuriseurakunnan tuttu pappi oli pyytänyt vahvistamaan, että jos tieto pitää paikkansa, niin ”tänään klo 18 mennessä se tieto olisi saatava”. Joku papin hengenheimolainen oli pantu asialle ja ottamaan selvää. Heidän naapurissaan asui silloisen tyttäreni anopin tuttu ja nämä sitten olivat käyneet tällaisen keskustelun. Tuttava oli soittanut anopille ja kysynyt suoraan: ”Pitääkö tällainen huhu paikkansa, että Hannu olisi kuollut!?” Anoppi oli sinä iltana huumorituulella ja oli vastannut: ”En mie mitään erikoista huomannut, kun eilen illalla oli istunut kylässäkin. Ihan elävältä oli vaikuttanut!”

Olisko vielä paremmin voinut huhu kiertää, ei varmasti!

Siinä pähkäillessäni sikäläisen pankin edustalla, sattui muuan tuttava rouva siihen. Tervehdittyäni kerroin tästä mieltäni askarruttavasta asiasta. Arvelin samalla, ettei aihe häntä kiinnosta, mutta päinvastoin. Hän ensi töikseen sanoi: ”Älä ole Hannu millänsäkään. Katsos kun kansanperinteen mukaan yhdestä huhusta tulee 25 vuotta ikää lisää ja kun sie kuulit kolme huhua, niin … paljonkos siulla nyt on ikää?” Vastasin hänelle: ”50”. ”Mutta siehän elät vanhaksi. Lasketaanhan … 50 ja siihen kolme kertaa 25 on 75 ja kun nuo laskee yhteen, niin siehän elät 125 vuotiaaksi! Ajattele, siun ei koskaan tarvihe miettiä, minkä ikäinen olet, kun aika on täysi, niin elämä on paketissa tai sitten … voit alkaa miettimään siinä vaiheessa, että mitähän vanhana tekisi!”

Arvaatte varmaan, että helpotti! Että vanhana, kunhan ensin sen 125 vuotta, niin sitten …! Sitten kiitin tuttavaani hymyssä suin. Hän vielä jatkoi: ”Elä yhtään kuvittele, että tuo minkä kuulit, olis satua. Se pitää paikkansa paljon paremmin kuin yksikään juoru, horoskooppi tai kädestäennustajan maksullinen lausunto!”
”En mie epäile yhtään, makustelen vain, kiitos Siulle ja hyvää syksyä!” toivottelin erotessamme.

Nyt olen siitä hetkestä saanut elää yli 20 vuotta ja arvostamani kansanperinteen mukaan miulla olisi vielä elinaikaa jäljellä 53 vuotta, ennenkuin olen vanha! Siis sen verran vanha, että voisin mennä eläkeläisten piiriin ja kirkkokuoroon. Eihän sinne ihan nuoria taideta edes hyväksyä. Voin olla väärässäkin.

Kansanperinne on siis syytä ottaa vakavasti, aivan kuten miun tapauksessani ja kun tämä on vain yksi asia!