Käräjäoikeudet jakavat sääliavustuksia

Jo kauemmin aikaa käräjäoikeudet ovat alkaneet jakaa sääliavustuksia henkilöille, jotka ensin hurjasteltuaan liikenteessä ja kuullessaan tuomionsa, alkavat itkemään mahdollista työpaikkansa menetystä ja että sen vuoksi ajokortti olisi välttämätön.
Eikö tuollaisen edesvastuuttoman kuskin päähän pälkähdä todellakaan, mikä on elämässä tärkeintä?! Sekö, että kaahailee edesvastuuttomasti vai se, että saa pitää työnsä, jossa tarvitaan ajokorttia! Kumpi on tärkeämpi asia?

Näitä sitten kun sankari itkeskelee käräjillä, niin eikö mitä: Käräjäoikeus alkaa jakamaan sääliavustuksia ja hyvä, ettei vielä anna rahapalkkaa menetetystä työajasta käräjillä istuskelun johdosta.
Naurettavaa toimintaa. Käräjäoikeus on hakoteillä tämänkaltaisissa tapauksissa. Esimerkin omaisesti tällaisille henkilöille pitää mielestäni antaa korkojen kanssa, jotta todellakin oppisivat. Nyt jäävät sankarit naureksimaan selvittyään päänsilityksellä.

Kun tuollaisen henkilön työpaikka tänä aikana kerrankin menee rankemman tuomion vuoksi, se jos mikä opettaa kerralla sen, kannattaako hetken hurman vuoksi kaahailla vai voiko todellakin noudattaa nopeusrajoituksia. Olkoon millainen työpaikka tahansa tai millainen auto, rajoituksien on syytä koskea kaikkia ja etenkin sellaisia, jotka ammatikseen ajavat. Heiltä jos keltä odottaa asiallista käytöstä tienpäällä kaikkina vuorokauden aikoina.

Käräjäoikeudet ovat näköjään ottaneet kaikkialla kannan, että pitää tukea ressukoita ja lievimmän mahdollisen kaavan kautta jakavat säälipisteitään ja -kertoimia mahdollisimman vähän kolahtavalla tavalla.

Jos käräjäoikeudet haluavat tehdä liikennekasvatustyötä omalla osallaan, niin heidän on ryhdistäydyttävä. Liikenne ei ole leikkipaikka, jossa liikenteen ammattilaisia säälitään ja paijataan.

Kuten jo aiemmin sanoin: Liikenteessä ammatikseen ajavien on opittava tuntemaan vastuunsa myös yksityisaikanaan ja käyttäydyttävä sen mukaisesti. Se kasvattaa nuoretkin miehet oppimaan asiat vaikka kantapään kautta. Ei montaa kertaa tarvitse työpaikkaansa menettää hölmöilyn vuoksi, kun se alkaa tuntumaan todellakin. Tai sitten henkilö ei ole sopiva ammattimaiseen liikenteeseen.

Kommentit

  • plokkariukki

    Tässä asiassa olen Hannun kanssa samoilla linjoilla, laki ja seuraamukset lain rikkomisesta pitäisi olla kaikille samat työhön, arvoon, sukupuoleen, autoon yms. katsomatta. Joku sanoo, että helppo eläkeläisen on sanoa, kun ei tartte korttia työmatkan tai työn taki. Kala- ja mökkireissut ovat vähintäin yhtä tärkeitä kuin töihin menokin työstä puhumattakaan. Ylinopeutta ajaneen auton kanssa kolaroidessa tai sen alle jäätyä ei syytön osapuolikaan kysele, oletko työ- vai kalareissulla! Minulta ainakin saa ottaa kortin pois jos kärähdän ratista, joko ylinopeuden tai viinan takia. Viekää auton avaimetkin, jopa auto, kunhan mopon jätätte!

  • Hannu Musakka

    Tätä asiaa olen pitkään ihmetellyt ja sen vuoksi oli pakko kirjoittaa. Mie itse vielä ajelen sellaiset n. 30.000 km vuodessa kiertäessäni laulamassa pienen eläkkeen lisukkeita ympäri Pohjois-Norjaa, välillä pistäydyn Ruotsissa ja sitten täällä koto-Suomessa. Sen vuoksi on syytä ajaa rauhallisesti, laulukeikkojen tekeminen olisi muutoin perin hankalaa. Näin on hyvä ja kun varaa aikaa riittävästi, ei tule kiire, eikä tarvitse panikoida. Lyhytpinnaiset kuskit onkin syytä siirtää teiltä sivuun eli he, jotka eivät kestä ajaa jonossa tai pienemmän ja iäkkäämmän auton perässä sitä sakotonta satasta tai mikä se rajoitus sitten onkaan. Kuten sanot hyvin, niin tarve on jokaisella omille reissuilleen iästä riippumatta. Sen vuoksi pitäisi jokaisen tiellä liikkuvan kunnioittaa toistaan.

Jätä kommentti

*