Karhu, sydän ja lintu

He sattuivat samaan kaupunkiin
nämä kaksi: Karhu ja lintu.
Asia, joka yhdisti heitä, oli laulu,
jonka lintu oli sydämeen laulanut
ja jättänyt sinne merkin.
Kaikki, mikä oli mieleen jäänyt,
oli kaunein, muistoista herkin.

Karhu, suuri ja kookkaampi,
näin aatteli ääneen kerran:
”Minä olen se, jolla voimaa on
niin monen, monen verran”.
Mutta silloin sanoi peipponen,
pieni lintu ystävälleen:
”Jos kellään ei oisi sydäntä,
heittäis hyvästit elämälleen.

En minä, eikä kukaan muu
voi elää sydäntä vailla.
Se sykkii voimaa lintuihin
ja karhuihin samalla lailla!”
Nyt karhu vasta oivalsi:
”Ilman sydäntä ei voi elää.
Niin pieni, mutta tehokas
ja sen syke elämää helää!”