Hiihtäjille helpotusta

Moni otsikkoa tuijottaessaan arvelee kenties, että kyseessä on jokin ihmejuttu. Ei sinnepäinkään, vaan aivan eri juttu. Latuja on jo tehty viimetalvisesta lumesta innokkaimmille eri puolille maata, ikäänkuin hiihtäminen olisi sen helpompaa.
Kehittelin Kelivitkuttimen, jonka avulla hiihto onnistuisi vaikka missä ja millä kelillä, eikä tarvitsisi seurakseen kuin yhden purkin jotain. Eikä lopulta edes luntakaan.
Kyseessä on/olisi laite, joka helpottaa/-isi hiihtämistä ja miten?

Riimittelyn muotoon kirjoitettuna se kuulostaa/-isi tältä:

On taaskin nollakeli ja sukset tietenkin
ne luistaa silloin joka kerta taapäin paremmin.
On mulla suksivoidetta vain purkki pikkuinen
ja siinä joitain numeroita, joita näe en.

Tää sama vanha purkki ja suksi muovinen,
oi kuinka tämän voiteen tyrkin pohjaan suksien.
Jos mulla oisi taskussain se kelivitkutin,
niin napista vain kääntäisin ja stressin poistaisin.

Kelivitkutin, kelivitkutin
saat musta aina itselles
parhaimman kaverin.

Kun ulos lähden, katson ensin pakkasmittariin
ja siirrän silloin vitkuttimen samoihin lukemiin.
Se sama vanha purkki käy yhä uudelleen
ja suksen luisto taaksepäin on muisto menneeseen.

Kun jostain vitkuttimen saan, sen salaperäisen,
niin kaikki kademieliset halkeevat verkalleen.
On siihen yksinoikeus vain sillä, joka saa
myös räntäsateellakin aina huumorin kukkimaan.

Kelivitkutin, kelivitkutin,
oot maailman keksinnöistä
kaikkein ihmeellisin.

On taaskin latu poissa, sen suvi mennessään
on vienyt, mutta vitkuttimen käyttäjä on yhä mielissään.
Tää keksintöni rakkain taas mulle avun tuo,
on suvi taikka talvi, ei haittaa kelit nuo.

Kun vitkuttimen siirrän mittarin mukaiseen
lukemaan, silloin kaivan sen voiteen vähäisen.
Ei haittaa kannot, kivet ja sammaleetkin nuo
näin saavat lumipeitteen, sen suksenpohjaan tuo

kelivitkutin, kelivitkutin.
Ratkaisi pulman, kun hiihdon mä
kesällä aloitin.

Kelivitkutin, kelivitkutin,
oot maailman keksinnöistä
kaikkein ihmeellisin.

Jaa, että minullako on tällainen vekotin.
Sen voitte varmaan arvata, kun runon riimitin.
Se piirretty on ajatuksiin, sekaan toisien
uusien keksintöjen, ehkä hilirimpsien.

On mulla hyllyssäin yhä vaan purkki sinisin,
se käyttämättä jäi, kun hiihtoon kyllästyin.
Kun kelivitkutinta koskaan kokoon saanut en,
niin ilman voiteita mä hiihdän umpihankehen.

Kelivitkutin, kelivitkutin,
se tarve varmaan poistuikin
kera voitelemattomien.

Jätä kommentti

*