On tämä maailmanmeno mennyt hurjaksi, kun kaikkialla on kiire milloin minnekin. Nyt tuo amerikkalaisten musta perjantai sai aikaan valtavat rynnäköt. Ihmiset valvoivat yökaudet päästäkseen ensimmäisenä ostamaan jotain, mitä eivät kuitenkaan välttämättä tarvineet. Ja mikä hinta?
Kauppiaat olivat ovelia, kun määrittelivät alennushinnat sellaisista brutonbrutonbruttohinnoista, joita ei ole ollut koskaan edes käytössä. Sitten tuo alennettu hinta oli lähestulkoon samaa luokkaa kuin muulloinkin.
Kiire vain oli mennä hankkimaan ja vaikka pientä kyynärpäätaktiikkaa käyttämällä. Sairaushan tuo on tuollainen kiire.
Mitä tämä kiire sitten oikein on? Yksinkertaisimmillaan se on vain väärinlaadittu aikataulu, ei muuta. Suurella osalla ihmisiä ei ole käsitystä siitä, minkä verran aikaa jokin matka tai jokin tekeminen vaatii.
Varsinkin liikenteessä tuo kiire aiheuttaa valtavasti tuhoisia onnettomuuksia. Kiilataan, ajetaan ylinopeuksia olosuhteista riippumatta. On vain kiire, kun ei maltettu lähteä kahta-kolmea minuuttia aiemmin tai jopa 10 minuuttia.
Siitä kiireestä kärsivät sitten kaikki osattomat ja sivulliset. Jopa lasten päivähoitoon on kiire, kun ei voida lähteä ajoissa, eikä selitykseksi riitä sellainen, että ”lapsi oli tänä aamuna vaan hitaampi kuin aiemmin”.
Jokaisen velvollisuus on huolehtia ajoissa lähteminen, eikä sitä kiirettä pidä siirtää liikenteeseen. Kun ajatus on ehtimisessä, niin se on poissa liikenteestä. Ryntäillään ja töytäillään miten sattuu ja koko ajan on hermot kireällä sekä aina toisten vika ja syy: ”tuo tuossakin maleksii. Miksei se jo mene …..!!”
Toinen yhtä vaarallinen tilanne syntyy rutiiniasioitten tekemisestä. Kun ajatus on jossain muualla kuin itse tekemisessä, niin silloin sattuvat suurimmat onnettomuudet. Ajetaan omissa ajatuksissa, suunnitellaan ja eletään jo jotain juhlaa, ties vaikka mitä! Sitten havahdutaan vasta, kun on jo sattunut.
Kuinka monta kotitapaturmaa sattuukaan juuri rutiiniasioissa tai kuinka monta hukkumisonnettomuutta ”kun on ennenkin tai ei ole ennenkään” ja kun jää on kestänyt ja jos vaikka mitä.
Tarkkuutta rutiineihin kaikille toivon. On niitä itsellenikin sattunut ja niistä toivon viisastuneeni.
Kiireeseen olen keksinyt hyvän keinon: lähden reilusti ajoissa, sillä kuluuhan se aika kuitenkin. On rauhallisempi mieli koko ajan ja saa keskittyä nauttimaan asioista, joita olin menossa seuraamaan tai tekemään.
Aika on rahaa ja terveyttä monessa mielessä, kiire on aina lisääntyneitä kuluja ja rutiiniasioihin kannattaa uhrata ajatus, sillä se säästä itseä ja muita. Lopputulos on aina parempi. Siitä olen vakuuttunut.
