Kiire on keksitty juttu

Minnehän ihmisillä on kiire?
Ai, eikö kello herättänytkään aamulla ja töihin pitää joutua ja viedä sitä ennen lapset päiväkotiin tai -hoitoon. Isä on työmatkalla ja äidille jää kaikki kotiaskareet hoidettaviksi. Pitääkö senkin aina olla matkoilla, voisi joskus olla kotona. Ei tästä mitään tule, myöhästyn töistä ja kolme lasta päiväkotiin. Mutka siitäkin.
Lapsilla ei ole kiire, kaikessa rauhassa laittavat lattiallo istuen vaatteita päälleen ja nauraa kihertävät, kun meni väärin päin tai kun pipo näyttää ihan hassulta.

”Nyt ei ehditä syödä, ottakaa omenat mukaan, syökää autossa. Nyt on kiire joutua töihin.
Jakaa kaikille omput mukaan.
”Hei, ei tästä mitään tule”, tiuskaisee äiti. Jakaa isommille vaatteet lattialle ja hermoilee. Ottaa pienimmän minnan syliinsä, pukee livakasti ensin sisävaatteet ja sujauttaa haalariin sekä kengät jalkaan kolmesti, kun kolme on lähdössä. Niin suloisia, muttei juuri tänä aamuna.
”Vauhdilla nyt kyytiin. Ota Jaakko tuo auton avain ja mene edeltä. Osaat painaa siitä, että ovat aukeavat”. Jaakko lähtee, pienemmät sisarukset perästä. Äidillä on vielä kesken omat laitot. Äkkiä sipaisee tukkaharjalla, vetäisee sopivat mielikuvitusryppyjen poistorasvat naamariin ja työlaukun käteensä. Laskee sen sitten lattialle ja kietaisee takin päälleen, vetää talvikengät jalkaansa ja ottaa laukun uudelleen. Hamuilee avaimia vielä ja penkaisee laukkua, katsoo naulasta, tutkii taskut ja hermoilee. ”Mihin minä ne nyt laitoin, aina olen laittanut ne naulaan. Samassa kuuluu pihalta ääni: ”Äiti, minulla on pissahätä!” Pienimmäinen kolmevuotinen Minna tulee sisään ja alkaa riisua haalaria.

”Nyt ei ehditä, käy päiväkodissa”. Äidillä alkaa keittää. ”Enko ole sanonut, että heti herättyä pitää käydä”. Minnalla alkaa alahuuli väpättää:”Anteeksi äiti, en muistanut”.

Samassa äiti muisti antaneensa Jaakolle avaimet, sieppaa Minnan syliinsä ja syöksyy autoon. Toiset istuvat jo sisällä, laittaa pienimmän turvaistuimeen, eikä vyö tahdo millään mennä paikalleen. Äksyilee ja tuskailee. Pitäisi joutua ajoissa töihin, kun on se palaverikin heti aamusta. Muisti sentään ottaa puhelimensa mukaan, muttei ehdi sitä vilkaisemaankaan.

Peruuttaa katoksesta. Luminen piha on liukas liian nopealle lähdöllä. Naapuri ilmestyy katsomaan, mikä ihme siellä pihalla on. Ai, naapurin nuori rouva on taas nukkunut pommiin, kun mies ei ole herättämässä.

Vauhdilla mutkat suoraksi, ylinopeutta. Onneksi ei silloin sattunut poliisia tienvarteen. Usein ovat olleet vahtimassa aamuliikennettä. Päiväkotiin juoksulla ja takaisin autolle. Vauhdilla työpaikalle. Katsoo kelloaan. ”Voi harmi, nyt tulee sanomista. Toiset ovat jo olleet kokousta aloittamassa ja minä myöhästyin”, tuskailee sännätessään sisään työpaikalleen.
”Ai huomenta, Liisa”. Pomo tulee vastaan kaikessa rauhassa. ”Eikö meillä ole se palaveri ja anteeksi, kun olen myöhässä, mutta kun …”, aloittaa Liisa. ”Etkö saanutkaan tekstiviestiä?, kysäisee pomo, ”laitoin eilen, kun tuli viestiä, että varsinainen vieraamme oli sairastunut ja palaveria on siirretty viikolla eteenpäin”. ”Ai”, saa Liisa sanotuksi ja istahtaa käytävän tuolille ja huokaisee. ”Eikö kello herättänytkään”, kysäisee pomo ja jatkaa:” Ei se mitään, onneksi meillä on joustavat työaika, joten et ole myöhässä. Soita sinne päiväkotiin, että haet lapset hieman myöhemmin. Ei hämminkiä, rauhoitu nyt ja hyvää työpäivää”.

Oliko tuttua jossain perheessä? Varmastikin.

Muttei kiire mitään auta. Tapaturmat ja liikennevahingot sattuvat juuri silloin, kun ei rauhassa keskitytä laittautumaan matkaan. Koko päivän on silloin olevinaan kiire, eikä kuitenkaan ole. Jos kello ei herätä ajoissa, niin mitä siitä. Se aika meni kuitenkin, eikä sitä saa takaisin hermoilulla, eikä kiilaamisella liikenteessä. Siellä saa toisetkin hermostumaan, jos kovin kiilaa ja törmäilee.

Kiire on ihmisen keksimä tehokeino näyttää naapureille ja toisille, kuinka tehokkaita haluamme olla tai näyttää. Lopputulos ei kuitenkaan ole sen parempi.

Jos kiire yllättää, istu hetkeksi, kyllä se menee ohi. Sitten kaikessa rauhassa keskityt tekemiseen. Ei mene sen enempää aikaa ja parempi lopputulos. Ihan samassa ajassa ehdit perille, sillä liikenteessä on muitakin, eikä siellä kannata hosua. Asiatkin tulevat hoidetuiksi ajoissa, vaikkei se kello joskus herätäkään ajoissa.

Vain hälytysajoneuvoilla on oikeus ajaa ylinopeutta eli rajoituksista välittämättä. Kaikkien muitten on noudatettava rajoituksia, jotka ovat turvallisuuden vuoksi olemassa. Ylinopeussakot ovat aivan turha menoerä, mutta siitä huolimatta niitä vain joskus joudutaan maksamaan. Kuvitteellinen kiire sen saa aikaan, eikä tarvitsisi muuta kuin rauhoittaa mielensä, nostaa jalkaa kaasupolkimelta ja ajaa säädettyä nopeutta. Eikä sekään haittaa, jos ottaa hivenen varman päälle ja ajaa mittarin mukaan hieman rauhallisemmin.

Kuka tahansa millä tahansa autolla pystyy ajamaan ylinopeutta, se ei ole temppu eikä mikään, mutta se tekee autoilijasta taitavan kuljettajan, joka noudattaa rajoituksia.

Hyvää Joulun odotusta! Joulu tulee kiirehtimättäkin aivan yhtä lailla kaikille samassa rytmissä.

Kommentit

  • Ari Niemeläinen

    Joillakin se paniikkinappula on vaan koko ajan pohjassa. Oli itselläkin silloin joskus. Nyt olisi aikaa, ei ole aina edes tolkun tekemistä, molempi parempi vai mitä Hannu?

    • Hannu Musakka

      Niin se on, vaikkei olisi mihinkään kiire. Miulla ei nykyjään ole, vaikka joskus on, kunnes huomasin, että kannattaa varata aikaa hieman enemmän. Eikä se ole synti, eikä häpeä, jos on hyvissä ajoin paikalla. Saa rauhassa keskittyä odottamaan tai tapaamaan jonkun.
      Miulla on sopivasti tekemistä, kun ei ole telkkuakaan häiritsemässä, enkä muista aina aukaista edes radiota. Siitä huolimatta ei tarvitse olla joutilaana tai sanon näin, että ”on se hyvä, että joutilaalla on aina jotain tekemistä”. Hyvät joulun odotukset, Ari ja kiitos viestistäsi! Kenties joskus tapaamme, mutta se on varmaa, että tapaamme ensi kerralla, jos ei ennen, niin viimeistään silloin!

Jätä kommentti

*