Kohta se kiihtyy – pyöräilijäkin meinaan

Lumet sulavat kaikkialla etelä- ja keski-Suomessa vinhaa vauhtia. Hätäisimmät ovat ajelleet läpi talven piikkirenkailla. Mikäpä siinä. Harva on tuiskahtanut turvalleen, vaikka viikolla yksi kuolemantapaus kirjattiinkin.

Sitä olen ihmetellyt, mihin polkupyöräilijöillä on niin tulenpalava kiire, ettei ehdi edes sivulleen kunnolla katsoa, saati pysähtyä risteykseen. Kypärä vain silmille, tulpat korviin ja musiikki vielä tuutintäydeltä johtoja pitkin, ettei vain vahingossakaan kukaan pääse huomauttamaan tai vaikkapa vain tervehtimään.

Vaihteita pitää olla sen seitsemänkymmentä, kaikkia ei ehdi käyttää elinaikanaan, mutta saapipahan kavereille kehuskella. Sitten sillä lisää, kuinka kovaa on ajanut ja että työmatkalla tein uuden ennätyksen. Miksi tällainen hoppu?
Miksi pyöräilijät eivät voi edes työmatkaansa ajaa rauhassa, kun muutenkin on ruuhkaa. Kulkijoita, niin kävelijöitä kuin autoilijoitakin tientäydeltä. Ja siihen samaan soppaan vedetään silmät kierossa ohimoita kiristäen. Sujahdetaan kävelijöitten ohi tuhatta ja sataa. Pienikin sivuaskel aivan huomaamatta tai vahingossa, niin pyöräilijästä tulee ohjaamaton ohjus tangon yli. Siinä sitä sitten ollaan ja syytellään toinen toistaan. Naama ja polvet ruvella, eikä enää yhtään työkuntoisina.

Pyörät pitäisikin rakentaa vain yksivaihteisiksi. Silloin ei nopeus kasva liian suureksi, ajoneuvo on hallittavissa ja riski joutua onnettomuuksiin ja ommeltaviksi pienenee. Eihän pyöräilyssä nopeus ole tehon mittari, vaan kunto. Kuntohan se ratkaisee kilpailussakin ja jos vaikka olisikin yksi vaihde, niin hän, joka ensimmäisenä tulee maaliin, on voittaja, oli sitten keskinopeus mikä tahansa.

Keskustassakin, tarkoitan nyt Kuopiota, vaikka ihan hyvin voitaisiin puhua Helsingistä, pyöräilijät ovat ottaneet vallan käsiinsä. Valittavat, kun ei ole reittejä, eikä pyöräteitä ja kun jalankulkijat kävelevät heidän reitillään ja kun ei voi rauhassa täysillä polkea missään keskustan alueella. Aina on joku tiellä. Tällaista valitusta on turhan paljon. Vieläkin kysyn: Mihin pyöräilijöillä on kiire? Helvettiinkö? Voin sanoa, että sinne ehditte aivan normaalia nopeutta, ei siihen moniakymmeniä vaihteita tarvita.

Pyöräilijät ovat vaihdesokeita. Mitä enemmän vaihteita, sitä kiiluvampi katse. Vaihteetonta katsotaan kuin muinaisjäännettä tai halpaa makkaraa. Ja kuitenkin kunto ratkaisee kilpailussa, eikä vaihteitten määrä.

Huvittaa oikein tuo vaihteilla kikkailu. Niskat köyryssä painetaan sivuilleen katsomatta tuli sivutieltä joku tai ei. Pakko on päästä, kun on oikeus. On oikeus tai ei, niin ei se vaikuta siihen, jos henki lähtee.

Toivonkin kaikille pyöräilijöille malttia liikenteessä. Vaihteetkin voitte jättää ja ajella peruspyörällä. Monet heikkokuntoiset ajavat polvensa mäsäksi, kun kuvittelevat isolla vaihteella pääsevänsä paremmin. No, itsepähän kipunsa kärsivät.

Kommentit

  • Tessu

    niin ja onhan se aika kummaa kun autolla saa keskustassa ajaa 30-40km/h niin pyöräilijä painattelee mäkeä ales 50-70km/h auton kylkeen joka seisoo risteyksessä,eipä siinä autoilija kerkiä kissaa sanoa kun kolahtaa ku nauto EI edes liiku!

  • Eino J. (maallikkona)

    kiitos varoituksesta! aiheellista on muistaa maltti liikenteessä – kaikkien

    + pohdiskelin työmatka- ja hyötyliikuntaa kuopiolaisittain äskettäin
    + lukijan sanomissakin joskus, että kapeille kevyen liikenteen väylille meidän kaikkien on mahduttava; kävelijä, hölkkääjä, rullalautailija ja -luistelija, sauvakävelijä ja -luistelija, koiran ulkoiluttaja, lasten ulkoiluttaja ja -vaunuilija, rollaattoriliikkuja jne. Tuossa joukossa pyöräilijän on oltava kaikkein varovaisin, se kävelijän sauva saattaa lipsahtaa huomaamatta naamaan tai pinnojen väliin tai koira vetää talutushihnan tien poikki tai jotain vastaavaa – tai auto ylittää tien kotipihaan mennessään tai peruuttaa eteen

    . (jos sallit, liitän linkin maallikon mietteisiini – tuo jalkakäytävällä pyöräily on ihmetyttänyt jo pitemmän aikaa; http://blogit.savonsanomat.fi/rauhallista-odotusta/hyotyliikuntaa-tyomatkoilla-vapaalla/ )

    • Hannu Musakka

      Kaikin mokomin, Eino J., liitä vain linkki. Eihän siitä mitään vahinkoakaan ole. :)

  • Fillaristi

    Nyt on kyllä yhtä hömpänpömppää koko kirjoitus. Pyöräilyhän on ylivoimaisesti paras tapa taittaa työmatkat: liikunnallinen ja ympäristöystävällinen. Mielestäni siihen pitäisi autoilun sijasta kannustaa enemmän, kun sinä taas haluat tehdä siitä entistä vaikeampaa. Miten kuvittelet pyöräilijän sopeuttavan vauhtinsa muuhun liikenteeseen yhdellä vaihteella? Vai pitäisikö myös autot saada yksivaihteisiksi?

    Ajattelet asiaa liian suppeasti. Keskustassa yksivaihteisella varmaan pärjää ihan näppärästi, entäs kun tulet kaukaa mäkien takaa keskustaan töihin? Kyllä ne vaihteet siinä kohtaa helpottavat ajelua kummasti.

    Enemmän olisin huolissani autoilijoista jotka useasti väistämisvelvollisuudestaan huolimatta verenpunainen kiilto silmissään useasti yrittävät ajaa kevyenliikenteen käyttäjien päälle. Mutta yhdestä asiasta olemme varmasti samaa mieltä: kaikkia liikenteenkäyttäjiä tulisi opastaa siellä käyttäytymisestä perinpohjaisesti.

    • Hannu Musakka

      Arvasit oikein: kaikkia tulee opastaa, eikä vain tulisi. Mitä tulee vaihdepyöriin, niin valtaosalla vaihteet ovat koristeina. Vaihtaminen ei tapahdukaan automaattisesti, vaan vaihtaminen vie ajatuksen hetkeksi pois ympäristön seurannasta. Tietenkään millään korpitaipaleilla ei sellaisesta juurikaan ole riskiä.
      Osa fillaristeista on fanaatikkoja, jotka pitävät suurta ääntä ja ovat vaatimassa vaikka mitä oikeuksia. Kyllä kai ne vaihteet helpottavat, mutta eivät ne saa olla itsetarkoitus. Kuntohan se ratkaisee kilpailuissakin, vaikka olisi vain yksivaihteiset, eikö vain. Tuo siun ajatuksesi, että helpottavat mäkien päälle ajoa. Kenties jollain huippukuntoisella. Suuri osa taluttaa pyöränsä ja sitten alamäen koittaessa polkevat surutta.

      Pyöräilijä on vain niin haavoittuvainen, onnettomuusriski paljon suurempi kuin autoilijoilla suojattomuutensa vuoksi. Maantiepyöräilyssä tapahtuu lähes jokaisessa joukkokolareita, kun jollakin pyörän hallinta pettää alamäessä ja sitten tullaan satasta niskaan. Onhan niitä kuolemantapauksiakin.

      Otat esiin autot ja jos yksivaihteisina. No, tuo on siun ajattelutapaasi, joka ei liity pyöräilyyn mitenkään. Ei pyörillä kuljeteta tavaraa, ei lähdetä pitkille matkoille (ehkä sie, mutta ei läheskään kaikki), jokaiselle oma pyöränsä, jolloin tien vartta ajavat pyöräilijät eivät kaikki pysy samalla linjalla, vaan kulkevat omia mutkiaan.

      Mie olen vain sitä mieltä, että korkeintaan kolme vaihdetta riittää, jos kauppaa käydään. Muut aiheuttavat riskejä. Liikunta on liikuntaa, ajoi sitten hieman hitaammin. Ilmeisesti et itse kuulu niihin nautiskelijoihin, vaan haluat ajaa jopa ylinopeutta kaupungissa, jossa myös jalankulkijat liikkuvat. Siinä sitten jarruttelet ja väistelet ja mitä enemmän on vauhtia, niin sen nopeampia refleksejä tarvitaan.

      Pyöräily on hyvä liikuntamuoto, olenhan itse liikunnanohjaaja (ammatiikoulutettu) ja tiedän varsin hyvin sen, minkä Tahko Pihkalakin aikanaan sanoi: ”Matka ei tapa, vaan vauhti!” Ja siinä olen samaa mieltä hänen kanssaan. Miusta vaihteet ovat tarpeettomia. Jos pystyt ajamaan yksivaihteisella keskinopeutta 30 km/h sellaisen työmatkasi, niin siulla on keskimääräistä parempi kunto. Haluat ilmeisesti vauhtia enemmän. No, se on siun asiasi. Pääasia, ettemme satu samoille reiteille, mie auton ja sie pyörän kanssa ja jos sie hetken mielijohteesta haluatkin kääntyä juuri auton editse, niin ei ole vaikeaa kuvitella mahdollisuutta joutua onnettomuuteen. Onneksi sie olet valistunut pyöräilijä – fillaristien aatelia – etkä koskaan syyllisty moiseen.

      Tarkoitushakuisesti kirjoitin tällaisen raflaavan kirjoituksen, kun olen huomannut pyöräilijöitä, joitten kunto ei edellytä kuin yksivaihteista, eikä se siitä miksikään muutu. Iäkkäillä vaihteet ovat aivan turhaa. Kyse on vain pyöräkauppiaitten bisneksestä, ei muusta.

Kommentointi on suljettu.