Koskaan ei voi tietää

Viime päivien järkyttävin uutinen tuli Lohjalta, jossa kaksi pientä lasta kuoli kolarissa. Osanottoni perheelle! Sanat eivät riitä. Hiljennyn hetkeksi …

Talviset olosuhteet aiheuttavat aina yllätyksiä. Jää ja lumi ovat sellainen elementti. Varsinkin, jos ja kun lumi on muodostanut polanteen, johon eivät nykyiset kuorma-autojen mahalanat pysty riittävän hyvin.
Auratessa ja lanatessa tielle jää lumi- ja jääkokkareita, jotka voivat aiheuttaa yllätyksiä, kuten ilmeisesti tuossa Lohjankin tapauksessa ja monissa ennen sitä.

On sitten kyseessä kiihdytys tai kääntyminen sivutielle, jää ja lumi ovat arvaamattomia elementtejä väärässä paikassa.

Onneksi itselleni, sillä eilen Juankoskelta lähdettyäni vastaan tuli kuorma-auto mahalanoineen. Höyläsi keskipolannetta. Autojen tekemät paljaat ajourat olivat kuitenkin syvemmällä ja tuo polanne oli jäänyt muutaman sentin ylemmäs muodostaen jyrkän ja terävän reunan.
Vein nimittäin muuan tuttavani kotiinsa aikomuksena kääntyä vasemmalle sivutielle. Juuri siinä vaiheessa, kun aloin ryhmittyä keskiviivan tuntumaan, takapyörät eivät nousseetkaan polanteelle, vaan heittivät auton poikittain. Onneksi ei ollut vauhtia ja onneksi edestä, eikä takaa tullut lähellä autoja, jotka olisivat joutuneet yllättävään tilanteeseen.

Vauhti oli todellakin hidas, mutta siitä huolimatta terävä jääkantti tiessä aiheutti yllättävän ja nopean tilanteen, joka ei ollut ennakoitavissa. Olin käynyt samalla katsastuksessa, jossa renkaat todettiin laillisiksi nastojen ja kulutuspintojen osalta. Selvisimme tuosta onneksi ilman haavereita. Kaikki mahdollisuudet olivat pahempaankin, mutta varjelus oli mukana.

Ymmärrän tienpitäjiä tiettyyn rajaan asti, mutta sitä en, miksi tehokkaat tiehöylät eli tiekarhut on hävitetty ja tilalle tullut paljon kevyempiin kuorma-autoihin lisättyjä lanoja, jotka eivät tehoillaan ole lähelläkään samaa. Kenties olen väärässä, mutta siltä on viimeisten vuosien aikana tuntunut.

Ei sen puoleen. Eivät ne tiekarhutkaan olleet riittävän vahvoja, kun aikanaan 1960 – luvulla Lappeenrannassa kolhasin Minillä töihin mennessäni sellaista ja se jouduttiin viemään kaupungin varikolle korjattavaksi. Miten voi olla mahdollista, ettei Mini vaurioitunut siinä tilanteessa? Vain peukalonpään kokoinen painauma oikean etuvalon yläreunassa ja tiekarhu korjaamolla?

No, tiekarhu yllättäen seisattuikin, enkä ehtinyt jarruttamaan. Mini kolhaisi tiekarhun peltisen lokasuojan vinoon ja sen vuoksi se vietiin korjaamolle.

Kaikenkaikkiaan, jokainen pyrkii tekemään parhaansa, niin myös autoilijat, mutta talviliikenne asettaa Suomessa aivan erityisolosuhteet ja niitä ei millään luokittelulla helpoteta, kuten edellisessä blokissa kirjoitin. Olosuhteet on otettava vakavasti joka tasolla ja joka tiellä, jotka ovat julkisessa liikenteessä ja julkisesti käytössä.

Ihmishenki on ainutkertainen, eikä sitä saada enää takaisin. Sen vuoksi koskaan ei voi tietää, mitä voi sattua ajassa, joka on edessäpäin. Vain historia ja mennyt aika tiedetään.